Näytetään tekstit, joissa on tunniste brunssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste brunssi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Sunnuntain kiireetön aamiainen ja itsetehdyt bagelit


Viikonloppuna riitti myös energiaa pitkälle herkkuaamiaiselle, jonka verukkeella testasin ensimmäistä kertaa amerikkalaisten herkkujen, eli bageleiden leipomista. Ensimmäisiä kertoja bagelit ovat iskeneet tajuntaani joitakin vuosi sitten, kun seurasin tv:stä O.C:tä, jossa ainakin omasta mielestäni syötiin aina bageleita aamupalaksi. Nyt kun sitten lauantaina selailin taas Leila Lindholmin kirjaa Vielä yksi pala!, niin en enää voinut vastustaa kiusasta, joten bageleitahan sitten oli tehtävä. Bageleiden lisäksi tein myös suklaamuffinsseja tällä aiemmin julkaisemallani ohjeella, mutta ilman kuorrutusta, ettei vain mene liiallisuuksiin, ja työnsin vielä keskelle palan Fazerinaa (nam!).


Tein myös pienet aamupalasmoothiet S-kauppojen pakastealtaista saatavista smoothiemix-hedelmistä, joiden sekaan laitoin hieman tuoremehua, maitorahkaa ja maustamatonta jogurttia. Bageleiden täytteeksi taas oli yrttituorejuustoa, tomaattia, kalkkunaleikettä ja villirucolaa, joka sopi mielestäni bagelin väliin erinomaisesti. Amerikkalaiseen tapaanhan näitä pitäisi syödä cream cheesen ja hillon kanssa, mutta meidän lähikaupan tuorejuustot eivät olleet yhtä rasvaisia kuin amerikkalaiset serkkunsa, niin jätin sitten hillot ja juustot ostamatta, kun kerran muutakin makeaa oli tarjolla.


Mutta miten itse bageleiden teko sitten onnistui? No, ensinnäkin se on aikaavievää puuhaa, kun pitää kohottaa, kohottaa, keittää, paistaa ja sitten vielä paahtaa ennen syömistä. Ohjeessa käskettiin mystisesti lisäämään jauhoja, kunnes taikina tuntuu tukevalta, ja laitoinkin ehkä noin 1 dl:n vähemmän jauhoja kuin ohjeen mukaan, mikä sitten toisen kohotusvaiheen jälkeen osoittautui ehkä huonoksi ratkaisuksi. Kuitenkin ehkä rinkilöiden keittäminen kiehuvassa vedessä oli haastavinta, koska vedessä keittäessähän rinkilöiden väri ei muutu mitenkään, joten tarvittavaa aikaa oli vaikea arvioida. Keittämisen jälkeen bageleita paistettiin vielä uunissa 25 minuuttia tai kunnes ne muuttuvat kullanruskeiksi, mutta ainakaan minun uunissani ei tällaista väriä aikaiseksi saatu, vaikka ekaa satsia paistoin 10 ylimääräistä minuuttia. Totesin ainakin itse, että kullanruskean värin saa tuottaa mieluummin leivänpaahdin, koska sinnehän ne joka tapauksessa vielä laitetaan. Ehkä siis ensi kerralla tekisin joitain asioita hieman eri tavalla, mutta maku oli joka tapauksessa hyvä! Kaupassa olisi myös saanut olla unikonsieminiä, mutta tyydyin tällä kertaa sitten pellavansiemeniin (joita muuten nyt löytyy meidän keittiön jokaisesta pienestä raosta ja ne näyttävät lattialla pyöriessään ihan pieniltä ötököiltä).



BAGELIT (12 kpl)

5 dl haaleaa vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
12-13 dl erikoisvehnäjauhoja

Lisäksi
kananmunan valkuaista voiteluun

Murustele ja liuota hiiva 5 dl haaleaa vettä. Sekoita joukkoon suola ja hunaja. Lisää jauhoja vähitellen taikinaan kunnes taikina alkaa irrota kulhosta ja tuntuu kiinteältä.

Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi (noin 45 min). 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hieman. Jaa taikina 12 osaan. Pyörittele jokainen taikinanpala palloksi ja tee keskelle reikä sormella, ja suurenna sitä pyöritttelemällä rinkilää sormissasi (kuten siis munkkeja tehdessä.

Kohota liinan alla noin 30-45 minuuttia.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kiehauta vettä kattilassa (käytä kahta, jos haluat nopeuttaa keittämistä). Keitä hiljalleen kiehuvassa vedessä rinkeleitä 1-2 minuuttia molemmin puolin. Voit suurentaa bageleiden reikiä vielä ennen keittämistä, jos ne ovat paisuneet umpeen kohotuksen aikana.

Nosta rinkelit vedestä reikäkauhan avulla kuivumaan keittiöliinan päälle.

Voitele rinkelit kevyesti haarukalla vatkatulla kananmunalla ja ripottele päälle esimerkiksi unikonsiemeniä.

Paista rinkeleitä uunin keskiosassa noin 25 minuuttia.

Paahda bageleita leivänpaahtimessa ennen syömästä, halkaise ja täytä mieluisilla täytteillä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Feta-pinaattipannukakku


Tässäpä reseptiä maukkaaseen, nopeaan ja helppoon iltapalaan tai välipalaan. Resepti on alunperin bongattu Anna-Leena Härkösen reseptivihosta Sopan syvin olemus, mutta on siitä ehkä hieman muotoutunut (ainakin laitan enemmän maitoa ja jauhoa). Suolaiseen pannariinhan voi käytännössä laittaa mitä vain täytteeksi tai esimerkiksi tyhjentää jääkaapin sisältöä. Muistuttaa maultaan jonkin verran suolaisia piirakoita, mutta huomattavasti nopeampi tehdä, kun ei tarvitse pohjataikinaa tehdä erikseen.

Teen muuten pannukakun aina niin, että en laita voita taikinaan, vaan laitan uunipellin ilman leivinpaperia uuniin lämpenemään. Kun uuni on lämmin, laitan taikinaan tarvittavan rasvamäärän kuumalle pellille ja voitelen pellin sulavalla rasvalla ja kaadan taikinan päälle. Tulee muuten paljon parempaa näin päin!:)


FETA-PINAATTIPANNARI (pellillinen)

1 l maitoa
0,5 l vehnäjauhoa (voit korvata osan jauhoista esim. grahamjauhoilla)
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 rkl basilikaa
ripaus suolaa
2 kananmunaa
200 g fetaa
150 g pakastepinaattia sulatettuna
vihreitä oliiveja puolitettuna
50 g voita

Paistaminen: 200 astetta, noin 30-35 minuuttia


Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja laita uunipelti uuniin ilman leivinpaperia. Kaada maito isoon kulhoon ja sekoita vehnäjauhot, basilika ja suola joukkoon huolellisesti vispaten. Sekoita joukkoon kananmunat ja hienonnettu valkosipuli.

Ota uunipelti pois uunista ja laita 50 g voita nokareina pellille. Anna rasvan sulaa ja levittele se tasaisesti koko pellille. Kaada taikina pellille. Murustele päälle feta, lisää puolitetut vihreät oliivit ja ripottele sulatettua pinaattia tasaisesti koko pellille.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30-35 minuuttia, kunnes pannukakku on saanut väriä ja näyttää kypsältä.


tiistai 25. lokakuuta 2011

Amerikkalainen juustokakku tuunattuna mustikoilla




Blogini ensimmäinen resepti on siskoni käyttämä amerikkalaisen juustokakun ohje, mutta valitettavasti kuvaa ei löydy. Tässäpä siis korjaus asiaan ja höystettynä vielä muutamalla desillä mustikoita. Resepti siis muuten sama kuin täällä, mutta täytteessä lisänä 2-3 dl mustikoita. Mustikka ja sitruuna sopivat muuten erinomaisesti yhteen!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Karjalanpiirakat ja raejuustolla kevennetty munavoi




Töissä oli tässä eräänä päivänä lounaalla lisukkeena riisipiirakoita. Siitähän taas sitten alkoi mielessä kyteä pitkästä aikaa ajatus karjalanpiirakoiden leipomisesta. Tämä on kyllä luotto-ohjeeni! Alkuperää en enää muista, koska se on käsinkirjoitettuna reseptivihossani, mutta voi olla, että olen sitä myös jonkin verran alkuperäisestä muokannut.

Mielestäni on ikävää, ettei kodeissa leivota enemmän karjalanpiirakoita itse, koska kaupan vastaavillahan ei ole mitään tekemistä karjalanpiirakoiden kanssa. Jostain syystä niiden tekemistä pidetään kovin vaivalloisena. Aikaahan kuluu lähinnä puuron keittämiseen ja jäähdyttämiseen, joten se kannattaakin valmistaa jo edellisenä päivänä. Tosin totesin juuri, että tiskialtaassa kylmässä vesihauteessa puuro jäähtyy sopivaksi jo muutamassa tunnissa. Puuroa ei muuten kannata keittää liian paksuksi, koska jäähtyessään se paksuuntuu vielä huomattavasti. Ennen piirakoiden "täyttämistä" kannattaa ohentaa puuroa hieman kylmällä maidolla. Tällöin piirakoiden täyte ei myöskään kupli uunissa, kun seassa on kiehauttamatonta maitoa!

Toinen mielessäni pyörivä leivonnainen on jo muutaman päivän ajan ollut Schwarzwaldin kakku, eli kirsikkakakku. Kirsikatkin jo ostin maanantaina, mutta ne tuli syötyä sellaisenaan heti. Toivottavasti ensi viikolla saisin aikaiseksi ja tänne blogiin asti. Sillä välin voitte vaikka tutkailla Eben tänään julkaisemaa kirsikkakakkkua.

Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää juhannusta! Ensi viikkoon!


KARJALANPIIRAKAT (24 kpl)

Riisipuuro
2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
50 g voita
1 l täysmaitoa
0,5 tl - 1 tl suolaa (oman maun mukaan)

Ruistaikina
2 dl vettä
1 tl suolaa
4,5 dl ruisjauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja

Lisäksi
kattilassa sulatettua maitoa 0,5 dl ja voita 50 g

Valmista puuro mielellään edellisenä päivänä. Keitä kattilassa vesi. Lisää kiehuvaan veteen riisit ja voi. Anna kiehua, kunnes lähes kaikki vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää maito ja anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Maistu suolalla oman maun mukaan. Jäähdytä puuro hyvin.

Sekoita taikinaa varten vesi, suola ja jauhot kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä kiinteäksi palloksi. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä kahdeksi tangoksi. Jaa tangot edelleen 12 osaan.

Pyörittele palat palloiksi ja painele ne käsin litteiksi. Peitä kelmulla, etteivät ne kuivu.

"Kauli" kuoret piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä.

Annostele kuorille reilu ruokalusikallinen kylmällä maidolla notkistettua riisipuuroa. Levitä täyte lähes reunoille asti.

Rypytä piirakan reunat sormilla vetäen.

Paista piirakoita 275-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia ilman leivinpaperia.

Voitele piirakat maito-voiseoksella.



RAEJUUSTOLLA KEVENNETTY MUNAVOI

2 keitettyä kananmunaa
100 g raejuustoa
50 g voita

Murskaa keitetyt kananmunat haarukalla kulhossa. Lisää muut aineet ja sekota tasaiseksi.

maanantai 2. toukokuuta 2011

The pizza



Oikeastaan joka kerta, kun teen pizzaa, se on aina tätä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että pizzassa kuuluu olla vain muutamaa täytettä, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa. Lisäksi niiden kuuluu olla tuoreita ja laadukkaita eikä mitään säilykepurkista otettua mössöä. Erityisen paljon inhoan niitä kulmapizzerioiden viiden euron pizzoja, jotka ovat täynnä säilykesitä ja säilyketätä, ja tirisevät vielä kaiken huipuksi rasvaa. Paheksun myös pizzerioita, jotka kutsuvat itseään "aidoiksi italialaisiksi" pizzerioiksi, mutta tarjoavat juurikin lähes samaa roskaa täytteissään kuin kebab-pizzeriatkin. Italialaisissa pizzoissa kuuluu olla parmankinkkua, munakoisoa, artisokkaa tms. eikä kinkkusuikaleita, kanaa tai persikkaa. Hyh. Mutta se tästä pizza-avautumisesta.

Yleensä laitan tämän kyseisen päälle vielä paistamisen jälkeen tuoretta rucolaa, mutta tällä kertaa se valitettavasti jäi kauppaan. Jos ei pidä pepperonin lievästä tulisuudesta, niin sen voi hyvin korvata prosciuttolla, jolloin makumaailma on hieman miedompi, mutta silti yhtä maittava. (Tätä kyseistä pizzaa nautittiin muuten myös aikaisemmin mainitsemallani brunssilla.)


PARAS PIZZAPOHJA (pellillinen)

7 g kuivahiivaa
1 tl sokeria
2,5 dl vettä
350 g puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä


Laita hiiva ja sokeri kannuun ja kaada päälle 0,5 dl vettä. Sekoita. Anna seistä lämpimässä noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa vaahdota.

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Paina keskelle kuoppa ja kaada siihen öljy, hiivaseos ja loppu vesi (2 dl). Sekoita.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla työtasolla noin 5 minuuttia tai kunnes taikina on tasaista.

Laita taikina takaisin kulhoon ja anna kohota noin puoli tuntia.

Vaivaa taikinaa kohotuksen jälkeen vielä pari minuuttia. Kauli taikina uunipellinkokoiseksi.


TÄYTE

1 purkki tomaattipyrettä (Mutti)
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

2 palloa mozzarella
1 keskikokoinen punainen paprika tai puolikas iso paprika
150 g pepperonia
basilikaa

Paistamisen jälkeen
oliiviöljyä
rucolaa

Paistaminen: 200 astetta, noin 25 minuuttia

Pilko valkosipuli ja sekoita tomaattipyreen joukkoon. Lisää sekaan suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Levitä tasaisesti pizzapohjalle.

Pilko täytteen muut aineet ja levitä tasaisesti pizzalle. Mausta halutessasi basilikalla.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes mozzarella on saanut väriä. Tarjoa oliiviöljyn ja rucolan kanssa.   

torstai 17. maaliskuuta 2011

Amerikkalainen juustokakku

Kirpeää ja makeaa! Tätä juustokakkua nautimme brunssilla, josta kirjoitin edellä. Reseptin olen saanut siskoltani, ja se on hieman muokattu Yhteishyvän (4/09) ohjeesta. Pidän erityisesti tällaisista makeista leivonnaisista, joissa perusmaut ovat kohdallaan. Kakku on kyllä aina saanut valtavasti kehuja ja hyvää on vielä se, että kakun voi (kannattaa) valmistaa edellisenä päivänä.

AMERIKKALAINEN JUUSTOKAKKU

Pohja:

100 g margariinia/voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
500 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
2,5 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 dl perunajauhoja
4 kananmunaa


Paistaminen: 1h, 175 astetta

Valuta rahkasta ylimääräinen neste pois. Peitä irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele ja jauhota reunat. Vaahdota rasva ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina vuoan pohjalle ja noin viiden sentin korkeudelle reunoille. Peitä kelmulla ja pane jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Sekoita kulhossa rahka, tuorejuusto, sitruunan kuoriraaste, mehu, puolet sokerista, vaniljasokeri, perunajauhot ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja loppu sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahto varovasti sekoittaen täytteeseen. Kaada täyte vuokaan.

Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa noin tunti. Anna kakun jäähtyä täysin (mielellään seuraavaan päivään) ja irrota se vasta sitten vuoasta. Tarjoa sellaisenaan tai soseutettujen vadelmien kanssa. 

Täältä löytyy myös kuvan kanssa hieman erilainen versio.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Blogin avaus! (ja brunssia)

Hyvin pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin perustaa ikioman ruoanlaittoon ja leivontaan keskittyvän blogin omaksi ja toivottavasti vähän myös muidenkin iloksi. Meidän keittiössä viikolla lähinnä leivotaan allekirjoittaneen sokerinhimon takia, kun taas viikonloppuisin keskitytään myös ruoanlaittoon. Tykkään kokeilla uusia reseptejä ja vähän soveltaa niitä, jotta niistä tulee omannäköisiä ja -makuisia. Aina kaikki kokeilut eivät tietenkään mene putkeen, mutta se on vain elämää. Jalona tavoitteena on pitää blogin päivitystahti mahdollisimman tasaisena, mutta aina on aikoja, kun keittiöpuuhat eivät maistu tai inspiraatiota uusiin juttuihin ei löydy. 

Aloitanpa siis bloggailun kuvalla maaliskuisesta brunssista, jonka tein ulkomaille lähtevälle ystävälleni ja muutamalle vieraalle:




Tässä brunssipöytä lähes koko komeudessaan.
Brunssipöydästä löytyi:

Toivottavasti joku saa tästä nyt inspiraatiota omaan brunssiinsa. Itselleni ainakin tuotti päänvaivaa keksiä, mitä kaikkea tehdä, koska maailmassa on niin paljon kaikkia hyviä brunssiin soveltuvia juttuja! Laitan erillisiin postauksiin näitä reseptejä tulemaan, jotta ne ovat sitten helpommin löydettävissä.