Helppo kesäkurpitsalisuke

Nyt on juhannukset vietetty ja juhlista suurin piirtein univelan puolesta palauduttu. Juhannuksena tuli kyllä herkuteltua aikalailla mökkioloissa, mutta tuotoksista ei valitettavasti ole kuvia, koska oli sen verta nälkäistä sakkia mukana. Söimme mm. grillattuja hampurilaisia, peruna-kananmunasalaattia, ranskalaista suklaakakkua, tietysti makkaraa, erilaisia vihersalaatteja, tomaatti-mozzarellasalaattia, grillattuja kasvisvartaita ja halloumia, grillattua kanaa ja possua, tsatsikia, cointreaussa marinoituja mansikoita ja mascarponevaahtoa sekä grillattua rommimarinoitua ananasta, vaniljajäätelöä ja lettuja. Huh. Onneksi hoidimme kahteen pekkaan erään toisen vieraan kanssa ruoanlaittamisen ja muistakin vieraista oli apua aina satunnaisissa tehtävissä.

Koska juhannuksesta ei siis ole kuvia, niin laitanpa tähän reseptin viimeviikkoisesta kesäkurpitsalisukkeesta, joka kootaan hieman lasagnen tyyliin. Jos on munakoison ystäviä, niin osan kesäkurpitsasta voi korvata sillä. Ja tuttuun tapaan taas juustoissa löytyy...

JUUSTOINEN KESÄKURPITSAPAISTOS

5 dl paseerattua tomaattia

kourallinen basilikanlehtiä hienonnettuna

2 hienonnettua valkosipulinkynttä

3-4 rkl oliiviöljyä

n. 1,5 kg kesäkurpitsaa ohuiksi siivuiksi leikattuna

300 g pilkottua pallomozzarellaa

100 g raastettua parmesaania

suolaa

mustapippuria

Paistaminen: 180 astetta, 25-30 minuuttia

Laita paseerattu tomaatti kulhoon ja lisää basilika ja valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla sekä lisää puolet oliiviöljystä joukkoon.

Sekoita kesäkurpitsanviipaleet lopussa öljyssä. Paista viipaleita kuumassa pannussa molemmilta puolilta yhteensä 2-3 minuuttia.

Lusikoi tomaattiseosta uunivuoan pohjalle. Laita seuraavaksi kesäkurpitsaa ja lisää päälle suolaa ja pippuria. Laita päälle mozzarellaa, parmesaania ja noin 4 rkl tomaattiseosta. Tee kerroksia samalla tavalla, kunnes ainekset on käytetty. Jätä päällimmäiseksi tomaattiseosta ja parmesaania.

Paista 180-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia, kunnes juusto on pinnasta ruskeaa ja pinta kuplii.

Tarjoa lämpimänä esimerkiksi kanan kanssa. 

Karjalanpiirakat ja raejuustolla kevennetty munavoi

Töissä oli tässä eräänä päivänä lounaalla lisukkeena riisipiirakoita. Siitähän taas sitten alkoi mielessä kyteä pitkästä aikaa ajatus karjalanpiirakoiden leipomisesta. Tämä on kyllä luotto-ohjeeni! Alkuperää en enää muista, koska se on käsinkirjoitettuna reseptivihossani, mutta voi olla, että olen sitä myös jonkin verran alkuperäisestä muokannut.

Mielestäni on ikävää, ettei kodeissa leivota enemmän karjalanpiirakoita itse, koska kaupan vastaavillahan ei ole mitään tekemistä karjalanpiirakoiden kanssa. Jostain syystä niiden tekemistä pidetään kovin vaivalloisena. Aikaahan kuluu lähinnä puuron keittämiseen ja jäähdyttämiseen, joten se kannattaakin valmistaa jo edellisenä päivänä. Tosin totesin juuri, että tiskialtaassa kylmässä vesihauteessa puuro jäähtyy sopivaksi jo muutamassa tunnissa. Puuroa ei muuten kannata keittää liian paksuksi, koska jäähtyessään se paksuuntuu vielä huomattavasti. Ennen piirakoiden "täyttämistä" kannattaa ohentaa puuroa hieman kylmällä maidolla. Tällöin piirakoiden täyte ei myöskään kupli uunissa, kun seassa on kiehauttamatonta maitoa!

Toinen mielessäni pyörivä leivonnainen on jo muutaman päivän ajan ollut Schwarzwaldin kakku, eli kirsikkakakku. Kirsikatkin jo ostin maanantaina, mutta ne tuli syötyä sellaisenaan heti. Toivottavasti ensi viikolla saisin aikaiseksi ja tänne blogiin asti. Sillä välin voitte vaikka tutkailla Eben tänään julkaisemaa kirsikkakakkkua.

Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää juhannusta! Ensi viikkoon!

KARJALANPIIRAKAT (24 kpl)

Riisipuuro

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

50 g voita

1 l täysmaitoa

0,5 tl - 1 tl suolaa (oman maun mukaan)

Ruistaikina

2 dl vettä

1 tl suolaa

4,5 dl ruisjauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

Lisäksi

kattilassa sulatettua maitoa 0,5 dl ja voita 50 g

Valmista puuro mielellään edellisenä päivänä. Keitä kattilassa vesi. Lisää kiehuvaan veteen riisit ja voi. Anna kiehua, kunnes lähes kaikki vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää maito ja anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Maistu suolalla oman maun mukaan. Jäähdytä puuro hyvin.

Sekoita taikinaa varten vesi, suola ja jauhot kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä kiinteäksi palloksi. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä kahdeksi tangoksi. Jaa tangot edelleen 12 osaan.

Pyörittele palat palloiksi ja painele ne käsin litteiksi. Peitä kelmulla, etteivät ne kuivu.

"Kauli" kuoret piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä.

Annostele kuorille reilu ruokalusikallinen kylmällä maidolla notkistettua riisipuuroa. Levitä täyte lähes reunoille asti.

Rypytä piirakan reunat sormilla vetäen.

Paista piirakoita 275-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia ilman leivinpaperia.

Voitele piirakat maito-voiseoksella.

RAEJUUSTOLLA KEVENNETTY MUNAVOI

2 keitettyä kananmunaa

100 g raejuustoa

50 g voita

Murskaa keitetyt kananmunat haarukalla kulhossa. Lisää muut aineet ja sekota tasaiseksi.

Juustoisaa kasvispiirakkaa

Yleensä en paljon tee suolaisia piirakoita, mutta nyt tuli tehtyä heti toinen lyhyen ajan sisällä. Tähän sovelsin aineksia, joita jääkaapissa oli jo valmiina ja jotka piti saada käytettyä. Lopputulos oli kyllä oikein maistuva! Lisäksi tein basilika-valkosipuliöljyä, jota tiputeltiin päälle tarjoilua varten. Kuvassa se on vielä piirakan vieressä pienessä dekassa, kun en kuljetuksen ajaksi viitsinyt laittaa sitä piirakan päälle sotkeutumaan. Nauttikaa!

FETA-KASVISPIIRAKKA

Piirakkapohja

täältä ilman sitruunankuorta.

Täyte

2-3 vartta kevätsipulia

2 kypsää tomaattia

10 vihreää oliivia

100 g fetajuustoa paloiteltuna

2 dl maitoa

100 g yrttituorejuustoa

3 kananmunaa

1,5 tl suolaa

Basilika-valkosipuliöljy

kourallinen basilikanlehtiä

2 valkosipulin kynttä

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Paistaminen: 200 astetta 30 minuuttia (esipaisto 10 minuuttia)

Valmista pohja lohi-rucolapiirakan ohjeen mukaan. 

Lisää esipaistetulle pohjalle pilkotut kevätsipulit, siivutetut tomaatit, halkaistut oliivit ja paloiteltu feta.

Sekoita maito, tuorejuusto, kananmuna ja suola hyvin sekaisin ja kaada piirakan päälle. 

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tee paiston aikana basilikaöljy sekoittamalla ainekset keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää basilikanlehtiä, jos seos vaikuttaa liian öljyiseltä. Kaada tippoina uunituoreen piirakan päälle ja nauti!  

Lohi-rucolapiirakka

Perjantai-iltana menimme iltapalapiknikille viereiseen puistoon nauttimaan lämpöisestä kesäillasta. Puolisko hoiti kauppareissun ja salaatin tekemisen, joten omaksi nakiksi jäi suolainen piirakka. Tässäpä siis makoisa lopputulos:

LOHI-RUCOLAPIIRAKKA

Pohjataikina

3,5 dl vehnäjauhoja

100 g voita

1 sitruunankuori raastettuna

1,5 tl rouhittua mustapippuria

0,5 dl vettä

Täyte

200 g lohifileetä noin 1,5 cm x 1,5 cm paloina

1 rkl Dijonin sinappia

5-7 kevätsipulin vartta

3 munaa

1 ruukku villirucolaa

1 dl parmesaaniraastetta

2,5 dl maitoa

2 tl suolaa

Paistaminen: 200 astetta, 25-30 minuuttia (esipaisto 10 minuuttia)

Tee ensin pohjataikina: Sekoita jauhot, voi, sitruunankuori ja mustapippuri monitoimikoneessa karkeaksi taikinaksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita koneessa niin kauan, kunnes taikinasta muodostuu kulhoon kiinteä pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Leikkaa lohi kuutioksi, silppua sipulit ja rucola. Riko munat kulhoon ja sekoita huolellisesti joukkoon maito, juustoraaste ja suola.

Kauli taikinasta levy jauhotetulla työpöydällä ja painele voidellun ja jauhotetun piirasvuoan reunoille ja pohjalle (kauli piirasvuoan reunojen päältä, jotta saat ylimääräisen taikinan poistettua kauniisti). Pistele taikinaa haarukalla ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Levitä esipaistetulle pohjalle 1 rkl Dijonin sinappia. Laita päälle rucola ja kevätsipuli ja sitten vasta lohi (tämä sen takia, ettei rucola jää piirakan pinnalle ja pala uunissa). Kaada munamaito vuokaan.

Paista noin 25-30 minuuttia 200 asteessa.

Tasapuolisuuden nimissä yllä vielä kuva herkullisesta salaatista, jota nautimme myös piknikillä.

Haastaja kevään parhaalle raparperipiirakalle

Ihmiset ovat viime aikoina tulleet blogiini erityisesti raparperireseptien perässä ainakin, mikäli Bloggerin statistiikkoja on uskominen. Laitanpa siis vielä yhden mahtiraparperipiirakan ohjeen, jota toivottavasti mahdollisimman moni kokeilee.

Tämä ohje kyllä todella haastaa kevään parhaaksi raparperipiirakaksi tituleeraamani teoksen, enkä oikein nyt enää osaa sanoa, kumpi on parempi. Eikä tarvikaan osata. Työkaverini toi ystävällisesti pari päivää sitten täydennystä raparperivarastoihini, joten vastavuoroisesti ilahdutin (toivottavasti) työkavereitani viemällä lopputuloksen toimistolle. Piirakka kyllä katosi taas nopeasti.

Resepti on taas uusimmasta Maku-lehdestä, josta olen ihme kyllä testannut jo nyt siis kahta ohjetta. Viime aikoina Maku-lehti on lähinnä ollut erityisen suuri pettymys, ja pitkään olen harkinnut pitäisikö tilaus lopettaa. Kestotilaajana kun taitaa säästää jopa 20 senttiä per numero irtonumeron ostajaan verrattuna. Suorastaan mahtavaa siis. Lisäksi kaikki reseptit vielä tulevat seuraavan numeron ilmestyttyä Makun nettiarkistoihin. Tällä tavalla kyllä todella saadaan pidettyä ihmiset kestotilaajani. En nyt jaksa enää vaahdota lehden surkeasta sisällöstä pahemmin, koska resepteissä lähinnä tuunataan pakasteruokia. Täytyy kyllä sanoa, että leivontareseptit ovat aina olleet mielestäni Maku-lehden vahvuus eivätkä niinkään ruoanlaitto.

Mutta takaisin raparperipiirakkaan. Tästä tulee ihanan pehmeää, kosteaa ja mehevää, sekä makeus ja kirpeys ovat mahtavasti tasapainossa. Lisäksi koska täytteessä on sekä kermaviiliä että maitorahkaa, niin piirakan voi tarjota sellaisenaan eikä esimerkiksi vaadi mitään vaniljakastikkeita. Piirakka myös maistuu uunituoreena, haaleana ja kylmänä, ja kestää myös erinomaisesti pakastamisen.

Ohjetta jouduin vähän soveltamaan, koska esimerkiksi sokeri ja vaniljasokeri loppuivat kesken, mutta onneksi kaapissa oli raesokeria, joka yleiskoneella hienontamisen jälkeen ajoi asiansa, sekä vanilja-aromia. Vuokani on myös hieman pienempi kuin ohjeen suosittelema 35 x 42 cm, mutta omani toimi mainiosti, ja piirakasta tuli mukavan paksu. Paistoaikaa tosin lisäsin 10 minuuttia, koska pinnan muruseos ei näyttänyt vielä tarpeeksi ruskealta. Mutta nyt vihdoinkin itse reseptiin (laitan omat muutokseni sulkuihin):

MAISTUVAN PEHMEÄ RAPARPERIPIIRAKKA

Muruseos

250 g voita

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria (1 tl vaniljasokeria ja 0,5 tl vanilja-aromia)

Pohja

3/4 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

Täyte

1 l raparperia (kuorittuna ja) paloiteltuna

200 g kermaviiliä

250 g maitorahkaa

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria (1,5 tl vanilja-aromia)

Paistaminen: 175 astetta, 45 minuuttia

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin voisula. Nypi murumaiseksi seokseksi. Siirrä muruseoksesta noin 1/4 toiseen kulhoon (tämä tulee piirakan pinnalle sellaisenaan).

Lisää loppuun muruseokseen piimä ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja levitä leivinpaperoidun uunivuoan päälle (35 x 42 cm, itse käytin 26 x 36 cm vuokaa).

Ripottelet käsitellyt raparperit taikinan päälle. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään ja kaada päälle.

Ripottele pinnalle loppu muruseos.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia (tai kunnes muruseos on kauniin ruskea).

Tarjoile piirakka sellaisenaan.

Wokkia lämpimään kesäpäivään

Lämpötilojen noustessa ja kesän lähestyessä olen huomannut, että tekee myös mieli hieman erilaisia ruokia. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vihannespitoiset ja ei niin mausteiset ruoat uppoavat paremmin. Tästä kaikesta siis seuraa tämänkertainen päivitys, jota on helppo muokata oman makunsa mukaan -esimerkiksi voi vaihdella kauden vihannesten mukaan ja kanan voi jättää pois tai korvata possusuikaleilla. Tällä kertaa en myöskään laittanut muita mausteita kuin mustapippuria, inkivääriä ja soijakastiketta, koska halusin, että pääroolissa on vihannesten omat maut, mutta mikään ei estä lisäämästä mausteita, jos haluaa esim. enemmän itämaisia makuja ruokaan.

Vihannesten kypsentämisestä haluaisin sanoa vielä sen verran, että kannattaa yrittää olla tarkkana, ettei erityisesti porkkanat ja paprikat mene ylikypsiksi, koska lötköt vihannekset ovat omasta mielestäni vähän ikäviä... Kannattaakin siis lisätä vihannekset wokkipannuun samassa järjestyksessä kuin reseptissä.

BROILERI-VIHANNESWOKKI (n. 4-6 annosta)

300 g broilerisuikaleita

3 porkkanaa

1 punainen paprika

2 punaista chiliä

1 sipuli

1 purjon valkoinen osa

1 kiinankaali

vastajauhettua mustapippuria

kuivattua inkivääriä

soijakastiketta

Lisäksi

keitettyjä nuudeleita

Pese, kuori ja pilkot kaikki vihannekset sopivankokoisiksi paloiksi. Kuumenna öljy wokkipannussa ja paista kanasuikaleet lähes kypsiksi. Siirrä kanat hetkeksi pois pannulta ja lisää porkkanat. Kypsennä porkkanoita parin minuutin ajan, ja lisää sitten kanat, paprika, chili, sipuli ja purjo. Kypsennä taas muutaman minuutin ajan ja lisää kiinankaali. Kypsennä, kunnes kiinankaali on mennyt selkeästi kasaan. Mausta vastajauhetulla mustapippurilla, inkiväärillä sekä soijakastikkeella.

Tarjoile keitettyjen (ja wokattujen) nuudeleiden kanssa (jos wokkipannussa on tilaa, voit myös sekoittaa ne wokin sekaan). Mausta vielä tarvittaessa soijakastikkeella.

Suklaakeksit

Totesin tässä eräänä päivänä, että kaapissa on menossa vanhaksi sekä tummaa että valkoista suklaata 100 g  molempia. (Tässä vaiheessa voisi myös vähän ihmetellä, miten se on oikein mahdollista...) Suklaathan piti sitten saada käytettyä ja kun kaapissa sattui vielä lisäksi olemaan pussi kuivattuja karpaloita, niin täytyihän sitä pitkästä aikaa tehdä suosikkisuklaakeksejäni. 

Itse en ole mikään erityinen keksifani, mutta joskus sain tuliaisina Walkersin vadelma-valkosuklaakeksejä, jotka olivat aivan fantastisia. Niistä kekseistä sitten innostuneena lähdin googlailemaan erilaisia keksiohjeita ja päädyin sitten lopulta Kinuskissan sivuille, jossa oli hyvältä vaikuttava resepti. Sitähän oli sitten testattava kuivattujen karpaloiden kanssa, ja kaikkihan ne katosivat melko nopeasti parempiin suihin (tai suuhun). Enpä ole sitten sen jälkeen muita keksireseptejä enää etsinytkään...

Mielestäni tällä reseptillä kekseistä tulee juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla: päältä rapeita ja sisältä ihanan sitkeitä. Kannattaakin luottaa siihen 10 minuutin paistoaikaan, vaikka keksit näyttävätkin ehkä hieman löysiltä siinä vaiheessa. Kun niiden antaa jäähtyä kunnolla, niin niistä tulee juuri täydellisiä! Oman maun mukaan suklaalajeja kannattaa vaihdella ja kannattaa myös testata erilaisia kuivattuja marjoja/hedelmiä sekaan. Oma suosikkini on tosiaan karpalo, jota mikään ei ole vielä päihittänyt.


SUKLAISET KARPALOKEKSIT (noin 30 kappaletta)

250 g sulatettua voita
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
5,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
(1 tl suolaa, jos käytät margariinia tai suolatonta voita)
100 g tummaa suklaata
100 g valkosuklaata
1 pussi kuivattuja karpaloita (50 grammaa?)
1 dl kaurahiutaleita

Paistaminen: 175 astetta, 10 minuuttia

Sulata voi mikrossa isossa kulhossa. Anna jäähtyä kunnolla. Sekoita voisulaan sokerit ja lisää munat yksitellen vatkaten.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinan sekaan. Sekoita huolellisesti.

Pilko suklaat sopivankokoisiksi paloiksi (itse pidän melko isoista sattumista). Pilko karpalot myös hieman pienemmiksi paloiksi. Sekoita suklaat ja karpalot kaurahiutaleiden kanssa taikinan sekaan.

Nostele taikinasta noin lihapullan kokoisia palloja pellille (otin ruokalusikkamitalla tasakokoisia kökköjä). Taikina leviää uunissa huomattavasti, joten jätä paljon tilaa. Noin 9 palloa/pelti on varmasti sopiva. Paista keksejä noin 10 minuuttia.

Anna jäähtyä kunnolla, sillä keksit ovat hyvin pehmeitä vielä uunista pois otettaessa, mutta jäähtyessään ne kovettuvat sopiviksi.