perjantai 29. huhtikuuta 2011

Focacciaa


Kun kaapissa oli avattu oliivipurkki, niin pitihän ne saada johonkin käytettyä. Muuntelin tätä reseptiä hieman Ruokatorstain reseptistä, koska mm. tatsoita ei nyt yllättäen sattunut olemaan kaapissa. Hauskaa näissä leivissä on myös se, että ne tehdään muffinssipellille. Toki taikinasta voi tehdä myös yhden ison leivän. Suosittelen nauttimaan nämä herkulliset leipäset (tai Ruokatorstain mukaan focacciat) mahdollisimman tuoreina suuren voinokareen kanssa. Herkkua!


YRTTI-OLIIVIFOCACCIAT

7,5 dl hiivaleipäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
3 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä
8 kivetöntä oliivia
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
1,5 rkl basilikaa tms. yrttiä

Pinnalle
oliiviöljyä
karkeaa suolaa

Paistaminen: 225 astetta, 10-15 minuuttia


Sekoita kulhossa jauhot, suola ja kuivahiiva. Tee keskelle kuoppa, ja lisää siihen lämmin vesi, oliiviöljy, viipaloidut oliivit, valkosipuli ja yrtit. Leivo taikina tangoksi ja jaa se 12 osaan. Nosta palat öljyttyyn muffinssivuokaan. Anna kohota.

Paina kastellulla sormella leipien pintaan kuoppia. Levitä pinnalle kevyesti oliiviöljyä ja ripota suolarakeita.

Paista 225-asteisen uunin alaosassa 10-15 minuuttia.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Sitruunainen ambrosiakakku



Pääsiäisen aikaan herkuttelimme myös sitruunaisella kakulla, kuten asiaan kuuluu. Näin tämän reseptin viime vuonna Maku-lehdessä (3/10) ja siitä asti se on kummitellut mielessä. Kaapissa on myös sopivasti pitkään kummitellut seesaminsiemeniä, jotka eivät millään tunnu kuluvan loppuun. Ajankohtakin tuntui nyt jotenkin passelilta sitruunaisen kakun tekemiseen, joten laitoin reseptin testiin. Ihanan kirpakkaa ja makeaahan siitä tulikin!


SITRUUNAINEN AMBROSIAKAKKU (noin 20 annosta)

Taikina
125 g voita
3 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Vuokaan
voita
kuorittuja seesaminsiemeniä

Kuorrutus
3 dl tomusokeria
2-3 rkl sitruunamehua

Päälle
raastettua luomusitruunan kuorta (ja/tai syötäviä kukkia)


Paistaminen: 175 astetta, 45 minuuttia


Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen voisulan kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon maito, sitruunankuori ja -mehu. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta vältä turhaa sekoittamista.

Voitele noin 2 litran vetoinen tasapohjainen vuoka (jos ei halua pintaan kuvioita niin kuin yllä) voilla ja seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Kumoa hieman jäähtyneenä.

Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Lisää tomusokeria puristettuun sitruunamehuun sekoittaen, kunnes saat melko paksun, mutta helposti valuvan kuorrutuksen. Valuta kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle ja anna sen myös valua reunoille. Koristele esimerkiksi sitruunankuoriraasteella.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Viimeinkin Pullan paikka on nimensä veroinen



Kanelipullan, tai korvapuustin, leipomiseen on yhtä monta oikeaa tapaa kuin on leipojaakin, mutta tässä on oma versioni. Ulkonäkökin on hieman perinteisestä korvapuustista poikkeava, koska hermot on mennyt muutamaan kertaan, koska pullat ovat aina johonkin suuntaan kallellaan. Tällä tavalla ne ainakin useimmiten näyttävät kelvollisilta...:) (Huom! Taikinan voi aivan hyvin tehdä ilman kananmunaa, jotta allergikotkin voivat nauttia pullista.)


KORVAPUUSTIT (n. 32 kpl)

Pullataikina
5 dl maitoa
2 pussia kuivahiivaa
150 g voita
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
(1 kananmuna)
n. 14 dl vehnäjauhoja

Täyte
50 g voita
sokeria
kanelia

Voiteluun
1 muna/ maitoa
raesokeria

Paistaminen: 225 astetta, 12-15 minuuttia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sulata voi. Lisää voi maidon joukkoon. Liuota kuivahiiva maitoon. Lisää sokeri, mausteet ja muna.

Lisää jauhot vähitellen ja sekoita käsin kimmoisaksi taikinaksi. Varo lisäämästä liikaa jauhoja!

Kohota taikinaa noin puoli tuntia.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa sitä hetken ajan. Jaa taikina kahtia ja kauli niistä kaksi suorakaiteen muotoista levyä.

Levitä levyjen päälle hieman sulatettua rasvaa. Ripottele päälle sokeria ja kanelia niin, että pinta peittyy kunnolla. Rullaa levy, leikka se ensin puoliksi, ja sitten aina uudestaan puoliksi, kunnes saat n. 16 palaa.

Nosta palat leikkauspinta ylöspäin leivinpaperille ja kohota vielä noin puoli tuntia.

Voitele pullat ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225 asteessa noin 12-15 minuuttia.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Viime satokauden jälkkäriä


Pääsiäisenä herkuttelimme myös vielä viime satokauden tuotteilla, koska totesin, että viime kevään raparperit pitää saada käytettyä vielä ennen kuin uudet raparperit tulevat. Tein raparperi-valkoviinikohokasta, jota olen tehnyt kerran aikaisemmin ystäväni kanssa, jonka kanssa meillä on silloin tällöin tapana kokkailla kolmen ruokalajin aterioita ja tietysti samaalla testataan aina joitain uusia reseptejä. Halusin myös päästä toista kertaa käyttämään pieniä paistovuokiani, joten tämä resepti soveltui siihen täydellisesti. Kohokkaan lisäksi tarjoilin vaniljajäätelöä. (Olisipa jäätelökone, jotta voisin tehdä omaa vaniljajäätelöä)


RAPARPERI-VALKOVIINIKOHOKAS (6-8 annosta)

3 dl maitoa
100 g sokeria
2 tl vaniljasokeria
puolikkaan appelsiinin raastettu kuori
50 g vehnäjauhoja
suolaa
200 g raparperia
5 rkl valkoviiniä
4 munaa

Lisäksi
voita ja korppujauhoja vuokiin
tomusokeria pinnalle

Sekoita kattilassa maito, sokerit, appelsiinin kuori, jauhot ja ripaus suolaa. Kuumenna matalalla lämmöllä ja anna kiehahtaa. Nosta kylmään vesihauteeseen, jäähdytä välillä sekoittaen.
Kuori ja viipaloi raparperi (ellei ole jo kuorittu). Kiehauta valkoviini ja raparperit kattilassa. Anna jäähtyä ja sekoita varovasti kohokastaikinan joukkoon.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset vähitellen kohokastaikinaan. Vaahdota valkuaiset ja sekoita varovasti kohokastaikinaan.

Voitele ja korppujauhota uunivuoat. Kaada taikina vuokiin. 

Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua paistamisen aikana! Koristele tomusokerilla ja tarjoile heti!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäiskaritsaa vuohenjuustoperunoiden kanssa


Kaunis sää on kyllä tehokkaasti pitänyt pois koneen äärestä pääsiäisenä, mutta jos nyt vihdoinkin saisi viimeisetkin pääsiäisaiheiset päivitykset pois alta. Tosin voihan lammasta syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä. Ainakin itse sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin!

Tällä kertaa söimme karitsan paahtopaistia vuohenjuustoperunoiden kanssa. Idea on peräisin oikeastaan Gastropub Tuulensuusta, jossa tarjoillaan mahtavia lammaspullia vuohenjuustoperunoiden kanssa. Karitsaa en ole ennen valmistanut, mutta nettiä selailtuani päädyin  paistamaan pari tuntia huoneenlämmössä olleet paistit pikaisesti pannulla, minkä jälkeen pippuroin ja suolasin ne ja sitten laitoin 200-asteiseen uuniin. Tarkoitus oli antaa sisälämpötilan nousta 52 asteeseen, jolloin lihan olisi tarkoitus olla mediumia, mutta paistimittari ei ollutkaan sitten yhteistyökykyinen. Pidin siis lihoja lopulta vartin uunissa, minkä jälkeen käärin ne folioon ja annoin vetäytyä, kunnes perunat olivat kypsiä. Näin lämpötila tasaantuu ja kaikki mehut eivät valu pois sitten, kun lihan leikkaa paloiksi.

Kastikkeen tein pannulle lihojen paistamisen jälkeen (pannua siis ei pestä välissä), ja lisäsin pannulle punaviiniä pari desiä, hiukan rosmariinia, keitin hieman kasaan ja lopuksi suolasin ja pippuroin. Kastiketta valutettiin sitten hiukan lautaselle leikatun lihan päälle. Lautaselle laitettiin siis karitsan ja kastikkeen kaveriksivuohenjuustoperunoita:


VUOHENJUUSTOKERMAPERUNAT
n. 1 kg jauhoisia perunoita
200 g vuohenjuustoa (käytin viipaloitua President-juustoa)
1 purkki kermaa (3,3 dl)
suolaa
pippuria

Pese, kuori ja viipaloi perunat. Laita uunivuokaan kerroksittain perunaviipaleita, suolaa, pippuria sekä vuohenjuustoa. Laita päällimmäiseksi vuohenjuustoa. Kaadaa kermaa vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan tai kunnes perunat ovat kypsiä.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantai parsan parissa



Parsakauden innostama söimme pitkäperjantaina alkupalaksi parsaa prosciutton ja parmesaanin kanssa. Vaikka taloudessamme noin 50% ei kuulu parsan ystäviin, niin tämä versio sai hyvän vastaanoton. Totesin myös jonkin verran nettiä selattuani, että parsan keittäminen kannellisessa paistinpannussa vaikuttaa näppärältä, ja sitähän se myös oli, kun parsat saavat möllöttää siellä somasti kyljellään. 

Mukavaa pääsiäistä!


PARSAAA ILMAKUIVATUN KINKUN JA PARMESAANIN KANSSA (4:lle)

16 tankoa parsaa
1 paketti prosciuttoa (8 siivua)
parmesaania
suolaa
pippuria

Pese parsat ja poista niiden tyvestä palat (puumainen osuus). Keitä parsoja kannen alla paistinpannussa suolavedessä n. 3-4 minuuttia. Kaada vesi pois ja kuivaa hieman parsoja.

Asettele lautaselle kaksi prosciutto-siivua vierekkäin, laita neljä tankoa parsaa päälle. Ripottele päälle hieman suolaa halutessasi ja rouhi myös mustapippuria päälle. Veistele parsojen päälle parmesaania haluamasi määrä. Kääri kinkun siivut ympäri. Veistele vielä päälle halutessasi hieman parmesania. Nauti heti!


tiistai 19. huhtikuuta 2011

Italialaishenkistä salaattia



Ärsyttääkö ketään muuta se, että ruokia, joissa on esimerkiksi parmesaania, fetaa tai Provencen yrttisekoitusta kutsutaan monissa resepteissä ja lounaspaikoissa italialaiseksi, kreikkalaiseksi tai ranskalaiseksi siksi sun täksi. Mielestäni huvittavin on ollut meksikolainen uunimakkara, joka on siis uunimakkaraa salsan kanssa tarjoiltuna. Mahtavatkohan edes sielläpäin tietää uunimakkarasta mitään? Tämä siis pienenä johdantona tämän postauksen salaatille, jolle en keksinyt oikein mitään nimeä, joten luovuudenpuutoksessa ja periaatteideni vastaisesti laitoin otsikkoon sen i:llä alkavan sanan. Jokainen saa sitten itse päättää, minkälainen salaatti on kyseessä.;)Salaatista löytyy kuva myös täältä.


ERÄÄNLAINEN LISUKESALAATTI(3-4:lle)

2 erilaista vihreää salaattia (puoli punttia molempia)
1 pieni punasipuli
puolikas cantaloupe-meloni
aurinkokuivattuja tomaatteja (10-20 kpl)
reilu kourallinen paahdettuja auringonkukansiemeniä
parmesaanilastuja

Revi salaatti sopivankokoisiksi paloiksi. Pilko sipuli, meloni sekä puolita tomaatit ja sekoita salaatin kanssa. Paahda auringonkukansiemeniä (tai pinjansiemeniä) pannulla hetken aikaa. Ripottele siemenet salaatin pinnalle ja vuole päälle parmesaanilastuja. Tarjoa salaatin kanssa oliiviöljyä ja balsamicoa.

Keittokirjavinkki Ruotsin-maalta



Ajattelin jakaa blogissani myös silloin tällöin vinkkejä hyvistä keittokirjoista, ja tässä tulee ensimmäinen:

Sain työkaveriltani vinkin ruotsalaisten Eisenmanin sisarusten keittokirjoihin, kun joskus alkuvuodesta vein töihin Death by chocolate -kakkua, jonka reseptiin kyseinen työkaverini oli törmännyt samaisten sisarusten palkitussa kirjassa Två systrars söta. Aloin heti tietysti tutkia asiaa, ja cdon.comissa sattui olemaan postimaksuvapaat viikot, joten tilasin sieltä kuvassa näkyvän kirjan sekä kesäherkkuja sisältävän kirjan Sommarens söta.

Ihastuin heti molempien kirjojen visuaaliseen ilmeeseen ja reseptien selkeyteen. Kyseinen Soppor, bröd och röror -kirja sisältää 30 keittoreseptiä, 30 leipäohjetta sekä ohjeen 40 erilaiselle tahnalle. Kirjassa myös vinkataan aina, mitä leipää  ja tahnaa kannattaa tarjota minkäkin kirjan keiton kanssa, mutta ohjeet toimivat loistavasti myös yksinään. Miltä kuulostaisi esimerkiksi latva-artisokkakeitto mascarponen ja hasselpähkinöiden kanssa kera ciabattan ja karamellisoidun punasipulin ja pinjansiementen kera. Nam! Myös aikaisemmin julkaisemani hummuksen ohje on kyseisen kirjan satoa, ja parhaat pitaleivät olen tehnyt myös tämän kirjan ohjeella. Tästä kirjasta napattuja reseptejä esiintyy siis tässä blogissa varmasti jatkossakin.

Seuraavaksi hankinnassa on ehdottomasti Två systrars söta sekä Vinterns söta. Toivottavasti joku myös hoksaisi joskus suomennella nämä loistavat kirjat, mutta toistaiseksi pitää siis vielä pärjätä ruotsikielisillä versioilla.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Hummusta oliivileivän kera

Eräänä nälkäisenä iltana viime viikolla pyöräytin iltapalaksi hummusta ihanasta keittokirjasta Soppor, bröd och röror ja oliivi-parmesaanileipää vanhalla Maku-lehden ohjeella.



Leipä on ollut luottoreseptini jo pitkään, mutta Maku-lehden tavoin en suostu kutsumaan sitä focacciaksi, koska mielestäni se ei täysin focaccian kriteereitä täytä. Tämä on myös yksi niistä harvoista leivontaresepteistä, jota olen aina noudattanut kirjaimellisesti, ja lopputulos on ollut aina loistava (erästä viime kesän ukkosmyrskypäivää lukuunottamatta). 


OLIIVI-PARMESAANILEIPÄ (1 kpl)

Taikina
30 g hiivaa
3,5 dl vettä
0,5 rkl suolaa
1 tl sokeria
8 dl hiivaleipäjauhoja
0,25 dl oliiviöljyä
0,75 dl raastettua parmesaania

Pinnalle
1 rkl oliiviöljyä
1 dl kivettömiä oliiveja (renkaina)
0,25 dl raastettua parmesaania

Paistaminen: 225 astetta, 20-25 min

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Lisää jauhot vähitellen taikinaan. Alusta käsin kimmoisaksi taikinaksi ja lisää lopuksi öljy ja juustoraaste.

Vaivaa taikina hyvin ja leivo siitä yksi pitkulanmuotoinen ohut leipä. Kohota leipää 20 minuuttia.

Paina keskelle leipää kämmensyrjällä vako. Voitele leipä oliiviöljyllä, ja ripottele pintaan oliivit ja juustoraaste.

Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia.



Hummus on myös yksi suosikkini leivälle levitettävistä tahnoista, sillä se on helppoa tehdä ja erinomaisen maukasta. Eisenmanin sisarukset hehkuttavat kirjassaan, että eivät vielä ole maistaneet yhtä hyvää hummusta kuin omaansa, mutta itse jätän arvioinnin jokaisen henkilökohtaisen arvioinnin varaan.


HUMMUS (n. 5 dl)

2 purkkia kikherneitä (kokonaispaino 400 g)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tahinia
1 rkl sitruunanmehua
0,5-1 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Laita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta tehosekoittimeen. Sekoita ja lisää joukkoon 0,5 dl öljyä ohuena norona sekoituksen aikana. Lisää tarvittaessa loppu öljy. Lisää oman maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Koristele oliiviöljyllä ja paprikajauheella.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Esimakua tulevista päivityksistä



Tässä pieni kurkistus tuleviin päivityksiin, jotka toivottavasti ilmestyvät blogiin alkuviikosta. Luvassa on siis ohjetta hummukselle, oliivi-parmesaanileivälle sekä yhdelle hyvälle salaatille.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Mustikkahyvää



Tässä pikainen päivitys näin viikonlopun alkuun. Jonossa on vaikka kuinka paljon kuvia ja juttuja, jotka pitäisi tänne laittaa, mutta en ole vain ehtinyt. Aloitanpa siis tästä nopeimmasta.

Yksi ilta halusin tehdä jotain pientä ja helppoa jälkiruokaa, ja halusin ehdottomasti käyttää vähällä käytöllä olleita paistovuokia, jotka sain joululahjaksi. Pakastimessa sattui myös olemaan vielä pari desiä viime kesän mustikoita, joten päädyin mustikkapiirasiin, joita myös mustikkakukoksi voidaan mahdollisesti kutsua. Näistä tuli juuri sopivankokoisia pieneen makeannälkään.


MUSTIKKAKUKKO (2 pientä annosta)

Pohja
70 g voita
0,3 dl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
1,3 dl ruisjauhoja

Täyte
2-3 dl mustikoita
1 rkl perunajauhoja
0,3 dl sokeria


Paistaminen: 175 astetta, 35-40 minuuttia


Vaahdota voi ja sokeri keskenään. Sekoita joukkoon toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.

Säästä taikinasta noin 1/3 kansia varten. Painele muu taikina vuokien pohjalle ja reunoille.

Sekoita mustikoiden (jäisten tai sulaineiden) joukkoon huolellisesti perunajauho ja sokeri. Lisää kulhoihin. Älä laita laita täytettä taikinan yläreunoihin asti. Jaa lopputaikina kahteen osaan ja painele tai kauli siitä kannet ja nosta ne täytteen päälle.

Paista mustikkapiirasia 175 asteessa noin 35-40 minuutin ajan, kunnes pinta on saanut kunnolla väriä.

Tarjoile haaleana esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Helppoa sunnuntairuokaa

Monimutkainen ruoanlaitto ei ole nyt viikonlopun aikana inspiroinut väsymyksen takia, ja lähinnä onkin tullu vierailtua äidin lihapadoilla. Täytyy toivoa, että alkavalla viikolla tulee taas ideoita ja voimia ruoanlaittoon.

Sunnuntain kunniaksi sain kuitenkin aikaiseksi tehtyä uunibataatteja savulohikastikkeella -helppoa, maukasta ja vaivatonta. Ilmeisesti muutkin olivat päättäneet syödä bataattia, sillä kaupassa oli vain kaksi surkeankokoista bataattia jäljellä, mutta onneksi maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Tämän reseptin kastiketta on myös helppo varioida omien makumieltymysten mukaan. Mielestäni kuitenkin makean bataatin ja suolaisen kalan yhdistelmä on lyömätön. Toivottavasti maistuu myös muillekin!

(Huom. Kuva on vähän huonolaatuinen, kun parempi kamera on muutamia päiviä vielä ulkomaanmatkalla.)


UUNIBATAATIT SAVULOHIKASTIKKEELLA

Bataatit
Varaa ruokalijaa kohden yksi pieni tai puolikas keskikokoinen bataatti. Pese bataatit huolellisesti ja leikkaa puoliksi pituussuunnassa. Laita pinnalle oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunti. Kokeile kypsyyttä haarukalla ennen uunista pois ottamista.

Savulohikastike (2 nälkäiselle tai 3 vähemmän nälkäiselle)
2 dl kermaviiliä
1 punasipuli (pienehkö)
250 g savulohta
sitruunan mehua oman maun mukaan
pippuria
(suolaa)
ruohosipulia (tai tilliä)

Pilko punasipuli ja ruohosipuli hienoksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa bataattien kypsymisen ajan. Tarkista maku vielä ennen tarjoamista.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Terveiset Kaliforniasta!


Lounasta San Diegossa.

Vadelma-valkosuklaajuustokakkua Cheesecake Factoryssa.

Kalkkunahampurilainen La Jollassa.

Reissusta on vihdoin kotiuduttu ja blogia on tarkoitus päivittää uusilla resepteillä jälleen viikonlopun aikana, kunhan selviän ensin aikaeron aiheuttamasta rasituksesta. Ennakko-odotuksista poiketen reissussa ei näännytty nälkään tai jouduttu syömään huonoa ruokaa, vaan raaka-aineiden laatu ja tuoreus sekä ruoan suhteellinen edullisuus ylitti kaikki odotukset. Yllä vain muutamia maistiaisia näistä reissun aikana nautituista herkuista. Muuten tuli nautittua pariin kertaan meksikolaista ruokaa, herkullista sushia sekä muita etnisiä ruokia.

Matkan aikana näimme yllätykseksemme vain kaksi Mäkkäriä, mutta siellä ei tietenkään tullut vierailtua. Sen sijaan kävimme paljon kehutussa In-n-Out-burgerissa, joka aiheutti pettymyksen paljon kehutulla kasvisvaihtoehdollaan. Kasvishampurilainen olisi ollut perushamppari ilman mitään pihviä (?). Itse otin tuplajuustoaterian, mutta työkaveri jäi sitten ilman ruokaa, joten sekin taisi vaikuttaa hampurilaiskokemukseen. Ainakin ranskalaiset he näyttivät tekevän oikeasti perunoista ja pihvi oli lähempänä kokojauhelihaa kuin monien kilpailijoiden, mutta lopputuloksena en kyllä vieläkään ole mikään hampurilaisketjujen ruokien fani.

Mutta lisää reseptejä siis luvassa loppuviikon aikana!