Helppo kesäkurpitsalisuke

Nyt on juhannukset vietetty ja juhlista suurin piirtein univelan puolesta palauduttu. Juhannuksena tuli kyllä herkuteltua aikalailla mökkioloissa, mutta tuotoksista ei valitettavasti ole kuvia, koska oli sen verta nälkäistä sakkia mukana. Söimme mm. grillattuja hampurilaisia, peruna-kananmunasalaattia, ranskalaista suklaakakkua, tietysti makkaraa, erilaisia vihersalaatteja, tomaatti-mozzarellasalaattia, grillattuja kasvisvartaita ja halloumia, grillattua kanaa ja possua, tsatsikia, cointreaussa marinoituja mansikoita ja mascarponevaahtoa sekä grillattua rommimarinoitua ananasta, vaniljajäätelöä ja lettuja. Huh. Onneksi hoidimme kahteen pekkaan erään toisen vieraan kanssa ruoanlaittamisen ja muistakin vieraista oli apua aina satunnaisissa tehtävissä.

Koska juhannuksesta ei siis ole kuvia, niin laitanpa tähän reseptin viimeviikkoisesta kesäkurpitsalisukkeesta, joka kootaan hieman lasagnen tyyliin. Jos on munakoison ystäviä, niin osan kesäkurpitsasta voi korvata sillä. Ja tuttuun tapaan taas juustoissa löytyy...

JUUSTOINEN KESÄKURPITSAPAISTOS

5 dl paseerattua tomaattia

kourallinen basilikanlehtiä hienonnettuna

2 hienonnettua valkosipulinkynttä

3-4 rkl oliiviöljyä

n. 1,5 kg kesäkurpitsaa ohuiksi siivuiksi leikattuna

300 g pilkottua pallomozzarellaa

100 g raastettua parmesaania

suolaa

mustapippuria

Paistaminen: 180 astetta, 25-30 minuuttia

Laita paseerattu tomaatti kulhoon ja lisää basilika ja valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla sekä lisää puolet oliiviöljystä joukkoon.

Sekoita kesäkurpitsanviipaleet lopussa öljyssä. Paista viipaleita kuumassa pannussa molemmilta puolilta yhteensä 2-3 minuuttia.

Lusikoi tomaattiseosta uunivuoan pohjalle. Laita seuraavaksi kesäkurpitsaa ja lisää päälle suolaa ja pippuria. Laita päälle mozzarellaa, parmesaania ja noin 4 rkl tomaattiseosta. Tee kerroksia samalla tavalla, kunnes ainekset on käytetty. Jätä päällimmäiseksi tomaattiseosta ja parmesaania.

Paista 180-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia, kunnes juusto on pinnasta ruskeaa ja pinta kuplii.

Tarjoa lämpimänä esimerkiksi kanan kanssa. 

Karjalanpiirakat ja raejuustolla kevennetty munavoi

Töissä oli tässä eräänä päivänä lounaalla lisukkeena riisipiirakoita. Siitähän taas sitten alkoi mielessä kyteä pitkästä aikaa ajatus karjalanpiirakoiden leipomisesta. Tämä on kyllä luotto-ohjeeni! Alkuperää en enää muista, koska se on käsinkirjoitettuna reseptivihossani, mutta voi olla, että olen sitä myös jonkin verran alkuperäisestä muokannut.

Mielestäni on ikävää, ettei kodeissa leivota enemmän karjalanpiirakoita itse, koska kaupan vastaavillahan ei ole mitään tekemistä karjalanpiirakoiden kanssa. Jostain syystä niiden tekemistä pidetään kovin vaivalloisena. Aikaahan kuluu lähinnä puuron keittämiseen ja jäähdyttämiseen, joten se kannattaakin valmistaa jo edellisenä päivänä. Tosin totesin juuri, että tiskialtaassa kylmässä vesihauteessa puuro jäähtyy sopivaksi jo muutamassa tunnissa. Puuroa ei muuten kannata keittää liian paksuksi, koska jäähtyessään se paksuuntuu vielä huomattavasti. Ennen piirakoiden "täyttämistä" kannattaa ohentaa puuroa hieman kylmällä maidolla. Tällöin piirakoiden täyte ei myöskään kupli uunissa, kun seassa on kiehauttamatonta maitoa!

Toinen mielessäni pyörivä leivonnainen on jo muutaman päivän ajan ollut Schwarzwaldin kakku, eli kirsikkakakku. Kirsikatkin jo ostin maanantaina, mutta ne tuli syötyä sellaisenaan heti. Toivottavasti ensi viikolla saisin aikaiseksi ja tänne blogiin asti. Sillä välin voitte vaikka tutkailla Eben tänään julkaisemaa kirsikkakakkkua.

Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää juhannusta! Ensi viikkoon!

KARJALANPIIRAKAT (24 kpl)

Riisipuuro

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

50 g voita

1 l täysmaitoa

0,5 tl - 1 tl suolaa (oman maun mukaan)

Ruistaikina

2 dl vettä

1 tl suolaa

4,5 dl ruisjauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

Lisäksi

kattilassa sulatettua maitoa 0,5 dl ja voita 50 g

Valmista puuro mielellään edellisenä päivänä. Keitä kattilassa vesi. Lisää kiehuvaan veteen riisit ja voi. Anna kiehua, kunnes lähes kaikki vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää maito ja anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Maistu suolalla oman maun mukaan. Jäähdytä puuro hyvin.

Sekoita taikinaa varten vesi, suola ja jauhot kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä kiinteäksi palloksi. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä kahdeksi tangoksi. Jaa tangot edelleen 12 osaan.

Pyörittele palat palloiksi ja painele ne käsin litteiksi. Peitä kelmulla, etteivät ne kuivu.

"Kauli" kuoret piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi runsaasti jauhotetulla pöydällä.

Annostele kuorille reilu ruokalusikallinen kylmällä maidolla notkistettua riisipuuroa. Levitä täyte lähes reunoille asti.

Rypytä piirakan reunat sormilla vetäen.

Paista piirakoita 275-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia ilman leivinpaperia.

Voitele piirakat maito-voiseoksella.

RAEJUUSTOLLA KEVENNETTY MUNAVOI

2 keitettyä kananmunaa

100 g raejuustoa

50 g voita

Murskaa keitetyt kananmunat haarukalla kulhossa. Lisää muut aineet ja sekota tasaiseksi.

Juustoisaa kasvispiirakkaa

Yleensä en paljon tee suolaisia piirakoita, mutta nyt tuli tehtyä heti toinen lyhyen ajan sisällä. Tähän sovelsin aineksia, joita jääkaapissa oli jo valmiina ja jotka piti saada käytettyä. Lopputulos oli kyllä oikein maistuva! Lisäksi tein basilika-valkosipuliöljyä, jota tiputeltiin päälle tarjoilua varten. Kuvassa se on vielä piirakan vieressä pienessä dekassa, kun en kuljetuksen ajaksi viitsinyt laittaa sitä piirakan päälle sotkeutumaan. Nauttikaa!

FETA-KASVISPIIRAKKA

Piirakkapohja

täältä ilman sitruunankuorta.

Täyte

2-3 vartta kevätsipulia

2 kypsää tomaattia

10 vihreää oliivia

100 g fetajuustoa paloiteltuna

2 dl maitoa

100 g yrttituorejuustoa

3 kananmunaa

1,5 tl suolaa

Basilika-valkosipuliöljy

kourallinen basilikanlehtiä

2 valkosipulin kynttä

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Paistaminen: 200 astetta 30 minuuttia (esipaisto 10 minuuttia)

Valmista pohja lohi-rucolapiirakan ohjeen mukaan. 

Lisää esipaistetulle pohjalle pilkotut kevätsipulit, siivutetut tomaatit, halkaistut oliivit ja paloiteltu feta.

Sekoita maito, tuorejuusto, kananmuna ja suola hyvin sekaisin ja kaada piirakan päälle. 

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tee paiston aikana basilikaöljy sekoittamalla ainekset keskenään sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää basilikanlehtiä, jos seos vaikuttaa liian öljyiseltä. Kaada tippoina uunituoreen piirakan päälle ja nauti!  

Lohi-rucolapiirakka

Perjantai-iltana menimme iltapalapiknikille viereiseen puistoon nauttimaan lämpöisestä kesäillasta. Puolisko hoiti kauppareissun ja salaatin tekemisen, joten omaksi nakiksi jäi suolainen piirakka. Tässäpä siis makoisa lopputulos:

LOHI-RUCOLAPIIRAKKA

Pohjataikina

3,5 dl vehnäjauhoja

100 g voita

1 sitruunankuori raastettuna

1,5 tl rouhittua mustapippuria

0,5 dl vettä

Täyte

200 g lohifileetä noin 1,5 cm x 1,5 cm paloina

1 rkl Dijonin sinappia

5-7 kevätsipulin vartta

3 munaa

1 ruukku villirucolaa

1 dl parmesaaniraastetta

2,5 dl maitoa

2 tl suolaa

Paistaminen: 200 astetta, 25-30 minuuttia (esipaisto 10 minuuttia)

Tee ensin pohjataikina: Sekoita jauhot, voi, sitruunankuori ja mustapippuri monitoimikoneessa karkeaksi taikinaksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita koneessa niin kauan, kunnes taikinasta muodostuu kulhoon kiinteä pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Leikkaa lohi kuutioksi, silppua sipulit ja rucola. Riko munat kulhoon ja sekoita huolellisesti joukkoon maito, juustoraaste ja suola.

Kauli taikinasta levy jauhotetulla työpöydällä ja painele voidellun ja jauhotetun piirasvuoan reunoille ja pohjalle (kauli piirasvuoan reunojen päältä, jotta saat ylimääräisen taikinan poistettua kauniisti). Pistele taikinaa haarukalla ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Levitä esipaistetulle pohjalle 1 rkl Dijonin sinappia. Laita päälle rucola ja kevätsipuli ja sitten vasta lohi (tämä sen takia, ettei rucola jää piirakan pinnalle ja pala uunissa). Kaada munamaito vuokaan.

Paista noin 25-30 minuuttia 200 asteessa.

Tasapuolisuuden nimissä yllä vielä kuva herkullisesta salaatista, jota nautimme myös piknikillä.

Haastaja kevään parhaalle raparperipiirakalle

Ihmiset ovat viime aikoina tulleet blogiini erityisesti raparperireseptien perässä ainakin, mikäli Bloggerin statistiikkoja on uskominen. Laitanpa siis vielä yhden mahtiraparperipiirakan ohjeen, jota toivottavasti mahdollisimman moni kokeilee.

Tämä ohje kyllä todella haastaa kevään parhaaksi raparperipiirakaksi tituleeraamani teoksen, enkä oikein nyt enää osaa sanoa, kumpi on parempi. Eikä tarvikaan osata. Työkaverini toi ystävällisesti pari päivää sitten täydennystä raparperivarastoihini, joten vastavuoroisesti ilahdutin (toivottavasti) työkavereitani viemällä lopputuloksen toimistolle. Piirakka kyllä katosi taas nopeasti.

Resepti on taas uusimmasta Maku-lehdestä, josta olen ihme kyllä testannut jo nyt siis kahta ohjetta. Viime aikoina Maku-lehti on lähinnä ollut erityisen suuri pettymys, ja pitkään olen harkinnut pitäisikö tilaus lopettaa. Kestotilaajana kun taitaa säästää jopa 20 senttiä per numero irtonumeron ostajaan verrattuna. Suorastaan mahtavaa siis. Lisäksi kaikki reseptit vielä tulevat seuraavan numeron ilmestyttyä Makun nettiarkistoihin. Tällä tavalla kyllä todella saadaan pidettyä ihmiset kestotilaajani. En nyt jaksa enää vaahdota lehden surkeasta sisällöstä pahemmin, koska resepteissä lähinnä tuunataan pakasteruokia. Täytyy kyllä sanoa, että leivontareseptit ovat aina olleet mielestäni Maku-lehden vahvuus eivätkä niinkään ruoanlaitto.

Mutta takaisin raparperipiirakkaan. Tästä tulee ihanan pehmeää, kosteaa ja mehevää, sekä makeus ja kirpeys ovat mahtavasti tasapainossa. Lisäksi koska täytteessä on sekä kermaviiliä että maitorahkaa, niin piirakan voi tarjota sellaisenaan eikä esimerkiksi vaadi mitään vaniljakastikkeita. Piirakka myös maistuu uunituoreena, haaleana ja kylmänä, ja kestää myös erinomaisesti pakastamisen.

Ohjetta jouduin vähän soveltamaan, koska esimerkiksi sokeri ja vaniljasokeri loppuivat kesken, mutta onneksi kaapissa oli raesokeria, joka yleiskoneella hienontamisen jälkeen ajoi asiansa, sekä vanilja-aromia. Vuokani on myös hieman pienempi kuin ohjeen suosittelema 35 x 42 cm, mutta omani toimi mainiosti, ja piirakasta tuli mukavan paksu. Paistoaikaa tosin lisäsin 10 minuuttia, koska pinnan muruseos ei näyttänyt vielä tarpeeksi ruskealta. Mutta nyt vihdoinkin itse reseptiin (laitan omat muutokseni sulkuihin):

MAISTUVAN PEHMEÄ RAPARPERIPIIRAKKA

Muruseos

250 g voita

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria (1 tl vaniljasokeria ja 0,5 tl vanilja-aromia)

Pohja

3/4 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

Täyte

1 l raparperia (kuorittuna ja) paloiteltuna

200 g kermaviiliä

250 g maitorahkaa

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria (1,5 tl vanilja-aromia)

Paistaminen: 175 astetta, 45 minuuttia

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin voisula. Nypi murumaiseksi seokseksi. Siirrä muruseoksesta noin 1/4 toiseen kulhoon (tämä tulee piirakan pinnalle sellaisenaan).

Lisää loppuun muruseokseen piimä ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja levitä leivinpaperoidun uunivuoan päälle (35 x 42 cm, itse käytin 26 x 36 cm vuokaa).

Ripottelet käsitellyt raparperit taikinan päälle. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään ja kaada päälle.

Ripottele pinnalle loppu muruseos.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia (tai kunnes muruseos on kauniin ruskea).

Tarjoile piirakka sellaisenaan.