Talvista keittoa keväiseen päivään

 

Ei yhtään vuodenaikaan sopiva päivitys, mutta eräänä päivänä teki valtavasti mieli punajuurisosekeittoa, joten sitähän oli tehtävä. Tämän kyseisen keiton nautin kuvassa näkyvien valkosipuliruissipsien kanssa.

 Sosekeittoja on ihanan helppo ja nopea tehdä, ja kunhan hallitsee yksinkertaisen perusreseptin (kuten tämän) niin keittoa voi tehdä melkein mistä kasviksista tahansa, mitä nyt kaapista vain sattuu löytymään. Keittoa voi myös aina tuunata korvaamalla ruokakerma esim. maustetulla tuorejuustolla tai sulatejuustolla.

PUNAJUURIKEITTO

öljyä

n. 1 kg punajuuria

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

n. 8 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1,5 dl ruokakermaa

suolaa

oreganoa tai muuta yrttiä

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa ja kuullota siinä pilkotut punajuuret, sipuli ja valkosipulit. Lisää vettä, niin että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Lisää kasvisliemikuutio ja keitä, kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Soseuta keitto. Lisää ruokakerma ja kiehauta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita oman maun mukaan.

The pizza

Oikeastaan joka kerta, kun teen pizzaa, se on aina tätä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että pizzassa kuuluu olla vain muutamaa täytettä, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa. Lisäksi niiden kuuluu olla tuoreita ja laadukkaita eikä mitään säilykepurkista otettua mössöä. Erityisen paljon inhoan niitä kulmapizzerioiden viiden euron pizzoja, jotka ovat täynnä säilykesitä ja säilyketätä, ja tirisevät vielä kaiken huipuksi rasvaa. Paheksun myös pizzerioita, jotka kutsuvat itseään "aidoiksi italialaisiksi" pizzerioiksi, mutta tarjoavat juurikin lähes samaa roskaa täytteissään kuin kebab-pizzeriatkin. Italialaisissa pizzoissa kuuluu olla parmankinkkua, munakoisoa, artisokkaa tms. eikä kinkkusuikaleita, kanaa tai persikkaa. Hyh. Mutta se tästä pizza-avautumisesta.

Yleensä laitan tämän kyseisen päälle vielä paistamisen jälkeen tuoretta rucolaa, mutta tällä kertaa se valitettavasti jäi kauppaan. Jos ei pidä pepperonin lievästä tulisuudesta, niin sen voi hyvin korvata prosciuttolla, jolloin makumaailma on hieman miedompi, mutta silti yhtä maittava. (Tätä kyseistä pizzaa nautittiin muuten myös aikaisemmin mainitsemallani brunssilla.)

PARAS PIZZAPOHJA (pellillinen)

7 g kuivahiivaa

1 tl sokeria

2,5 dl vettä

350 g puolikarkeita vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

Laita hiiva ja sokeri kannuun ja kaada päälle 0,5 dl vettä. Sekoita. Anna seistä lämpimässä noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa vaahdota.

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Paina keskelle kuoppa ja kaada siihen öljy, hiivaseos ja loppu vesi (2 dl). Sekoita.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla työtasolla noin 5 minuuttia tai kunnes taikina on tasaista.

Laita taikina takaisin kulhoon ja anna kohota noin puoli tuntia.

Vaivaa taikinaa kohotuksen jälkeen vielä pari minuuttia. Kauli taikina uunipellinkokoiseksi.

TÄYTE

1 purkki tomaattipyrettä (Mutti)

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

2 palloa mozzarella

1 keskikokoinen punainen paprika tai puolikas iso paprika

150 g pepperonia

basilikaa

Paistamisen jälkeen

oliiviöljyä

rucolaa

Paistaminen: 200 astetta, noin 25 minuuttia

Pilko valkosipuli ja sekoita tomaattipyreen joukkoon. Lisää sekaan suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Levitä tasaisesti pizzapohjalle.

Pilko täytteen muut aineet ja levitä tasaisesti pizzalle. Mausta halutessasi basilikalla.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes mozzarella on saanut väriä. Tarjoa oliiviöljyn ja rucolan kanssa.   

Focacciaa

Kun kaapissa oli avattu oliivipurkki, niin pitihän ne saada johonkin käytettyä. Muuntelin tätä reseptiä hieman Ruokatorstain reseptistä, koska mm. tatsoita ei nyt yllättäen sattunut olemaan kaapissa. Hauskaa näissä leivissä on myös se, että ne tehdään muffinssipellille. Toki taikinasta voi tehdä myös yhden ison leivän. Suosittelen nauttimaan nämä herkulliset leipäset (tai Ruokatorstain mukaan focacciat) mahdollisimman tuoreina suuren voinokareen kanssa. Herkkua!

YRTTI-OLIIVIFOCACCIAT

7,5 dl hiivaleipäjauhoja

0,5 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa

3 dl lämmintä vettä

3 rkl oliiviöljyä

8 kivetöntä oliivia

2 hienonnettua valkosipulinkynttä

1,5 rkl basilikaa tms. yrttiä

Pinnalle

oliiviöljyä

karkeaa suolaa

Paistaminen: 225 astetta, 10-15 minuuttia

Sekoita kulhossa jauhot, suola ja kuivahiiva. Tee keskelle kuoppa, ja lisää siihen lämmin vesi, oliiviöljy, viipaloidut oliivit, valkosipuli ja yrtit. Leivo taikina tangoksi ja jaa se 12 osaan. Nosta palat öljyttyyn muffinssivuokaan. Anna kohota.

Paina kastellulla sormella leipien pintaan kuoppia. Levitä pinnalle kevyesti oliiviöljyä ja ripota suolarakeita.

Paista 225-asteisen uunin alaosassa 10-15 minuuttia.

Sitruunainen ambrosiakakku

Pääsiäisen aikaan herkuttelimme myös sitruunaisella kakulla, kuten asiaan kuuluu. Näin tämän reseptin viime vuonna Maku-lehdessä (3/10) ja siitä asti se on kummitellut mielessä. Kaapissa on myös sopivasti pitkään kummitellut seesaminsiemeniä, jotka eivät millään tunnu kuluvan loppuun. Ajankohtakin tuntui nyt jotenkin passelilta sitruunaisen kakun tekemiseen, joten laitoin reseptin testiin. Ihanan kirpakkaa ja makeaahan siitä tulikin!

SITRUUNAINEN AMBROSIAKAKKU (noin 20 annosta)

Taikina
125 g voita
3 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Vuokaan
voita
kuorittuja seesaminsiemeniä

Kuorrutus
3 dl tomusokeria
2-3 rkl sitruunamehua

Päälle
raastettua luomusitruunan kuorta (ja/tai syötäviä kukkia)


Paistaminen: 175 astetta, 45 minuuttia

Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen voisulan kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon maito, sitruunankuori ja -mehu. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta vältä turhaa sekoittamista.

Voitele noin 2 litran vetoinen tasapohjainen vuoka (jos ei halua pintaan kuvioita niin kuin yllä) voilla ja seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Kumoa hieman jäähtyneenä.

Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Lisää tomusokeria puristettuun sitruunamehuun sekoittaen, kunnes saat melko paksun, mutta helposti valuvan kuorrutuksen. Valuta kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle ja anna sen myös valua reunoille. Koristele esimerkiksi sitruunankuoriraasteella.

Viimeinkin Pullan paikka on nimensä veroinen

Kanelipullan, tai korvapuustin, leipomiseen on yhtä monta oikeaa tapaa kuin on leipojaakin, mutta tässä on oma versioni. Ulkonäkökin on hieman perinteisestä korvapuustista poikkeava, koska hermot on mennyt muutamaan kertaan, koska pullat ovat aina johonkin suuntaan kallellaan. Tällä tavalla ne ainakin useimmiten näyttävät kelvollisilta...:) (Huom! Taikinan voi aivan hyvin tehdä ilman kananmunaa, jotta allergikotkin voivat nauttia pullista.)

KORVAPUUSTIT (n. 32 kpl)

Pullataikina
5 dl maitoa
2 pussia kuivahiivaa
150 g voita
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
(1 kananmuna)
n. 14 dl vehnäjauhoja

Täyte
50 g voita
sokeria
kanelia

Voiteluun
1 muna/ maitoa
raesokeria

Paistaminen: 225 astetta, 12-15 minuuttia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sulata voi. Lisää voi maidon joukkoon. Liuota kuivahiiva maitoon. Lisää sokeri, mausteet ja muna.

Lisää jauhot vähitellen ja sekoita käsin kimmoisaksi taikinaksi. Varo lisäämästä liikaa jauhoja!

Kohota taikinaa noin puoli tuntia.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa sitä hetken ajan. Jaa taikina kahtia ja kauli niistä kaksi suorakaiteen muotoista levyä.

Levitä levyjen päälle hieman sulatettua rasvaa. Ripottele päälle sokeria ja kanelia niin, että pinta peittyy kunnolla. Rullaa levy, leikka se ensin puoliksi, ja sitten aina uudestaan puoliksi, kunnes saat n. 16 palaa.

Nosta palat leikkauspinta ylöspäin leivinpaperille ja kohota vielä noin puoli tuntia.

Voitele pullat ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225 asteessa noin 12-15 minuuttia.