sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kevään paras raparperipiirakka



Kevään ehdoton kohokohta on mielestäni raparperi! Raparperia sisältäviä leivonnaisia ja muita juttuja voisi syödä melkein loputtomiin. Eräänä viikonloppuna olimme viettämässä äitini syntymäpäivää, ja päätimme tehdä yhdessä sen kunniaksi jonkin raparperisen leivonnaisen. Tuoreimmassa Maku-lehdessä oli houkuttelevalta kuulostava keikauskakku, jonka päätimme sitten toteuttaa. Täytyy kyllä sanoa, että lopputulos vei kaikkien kielen mennessään! Sillä kertaa ei valitettavasti ollut kameraa mukana, mutta tein kyseistä leivonnaista nyt toistamiseen, joten tässä on siis versio numero 2.

Kakku sai erityisen paljon kehuja maustaan, mutta myös pohjaa kehuttiin erityisesti, sillä koostumuus ilmeisesti osaksi mantelimassan ansiosta oli ihanan ilmava ja kostea. Jos liiallinen sitruunaisuus pelottaa, suosittelen korvaamaan puolet sitruunamehusta vedellä. Lisäksi jos käytössä on ainostaan irtopohjavuoka, se kannattaa vuorata sisältä kokonaan leivinpaperilla (tällöin ei tarvitse voidella ja korppujauhottaa), koska muuten voi-fariinisokeriseos saattaa ikävästi valua uunin pohjalle. "Kiinteän" kakkuvuoan kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole.

Täytyy katsoa, jos saan vielä muitakin raparperireseptejä aikaiseksi, koska ainakin tuoreimmassa Glorian ruoka & viinissä oli useampikin houkutteleva raparperiresepti. Pitääkin siis varmaan lähteä hakemaan vanhempien puutarhasta täydennystä raparperivarastoon...


MANTELINEN RAPARPERIKEIKAUSKAKKU 

500 g raparperia
50 g voita
1 dl fariinisokeria

Taikina
150 g mantelimassaa
0,5 dl sitruunanmehua (tai korvaa puolet vedellä)
1 tl raastettua sitruunankuorta
150 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Paistaminen: 175 astetta, 45-50 minuuttia

Kuori ja paloittele raparperit. Kuutioi voi. Ripottele leivinpaperilla vuoratun kakkuvuoan (noin 24 cm) pohjalle voikuutiot, fariinisokeri ja raparperit.

Kuumenna sitruunamehu pienessä kattilassa ja murustele mantelimassa joukkoon. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes mantelimassa liukenee mehuun. Voit lisätä hieman vettä, jos neste ehtii haihtua liian nopeasti. Lisää sitruunankuori. Anna jäähtyä.

Vaahdota voi ja huoneenlämpöinen sokeri. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Vatkaa joukkoon jäähtynyt mantelimassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Nostele taikinanokareita raparperien päälle ja painele taikina tasaisesti vuokaan. Vältä levittämistä, etteivät raparperit lähde liikkeelle!

Paista 175 asteessa  uunin alimmalla tasolla noin 45-50 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä hieman ja kumoa se tarjoilulautasella. Tarjoa hieman lämpimänä esimerkiksi vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. 

lauantai 28. toukokuuta 2011

Fetaisat pinaattiletut




Pinaattiletut (tai lätyt niin kuin mieluummin niitä kutsun) ovat yksi niistä harvoista einesruuista, jotka kelpuutan joskus laiskuuden iskiessä ja paremman puutteessa. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä lättyni itse, koska kaapissa sattui olemaan vielä tuoretta pinaattia. Lisämakua lättyihin tuli fetajuustosta, jota murustelin taikinan joukkoon. Valitettavasti en tarkkaan laskenut lättyjen määrää, mutta niitä taisi tästä taikinasta tulla noin 40 kappaletta.

Pinaattihan sisältää paljon nitraattia, mutta laiskuuttani päädyin tällä kertaa olemaan ryöppäämättä pinaattia, koska sitä ei tule tuoreena syötyä kovinkaan paljon. Lisäksi kasvisten nitraattien haittavaikutuksista on niin paljon ristiriitaista tietoa saatavilla ja nitraattipitoisuudet vaihtelevat myös huomattavasti, joten en nyt tällä kertaa jaksanut huolestua. Jos kuitenkin haluat ryöpätä pinaattisi, keitä niitä runsaassa vedessä noin 2-3 minuuttia, huuhtele siivilässä kylmällä vedellä ja hienonna.

Lätythän voi toki tehdä myös pakastepinaatista, joka on heti käyttövalmista, mutta itse pidän enemmän tuoreen pinaatin mausta.


FETA-PINAATTILETUT (noin 40 kpl)

5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
vastajauhettua mustapippuria
ripaus muskottipähkinää
1 tl kuivattua basilikaa
1 kananmuna
150 g tuoretta silputtua pinaattia
100 g murustettua fetajuustoa

Paistamiseen
voita
öljyä

Kaada maito kulhoon ja lisää jauhot hiljalleen joukkoon koko ajan vatkaten, että taikinasta tulee tasaista. Lisää mausteet ja vatkaa kananmuna joukkoon. Anna taikinan turvota 15-30 minuuttia.

Pese pinaatti huolellisesti, silppua se hienoksi ja sekoita taikinan joukkoon. Murustele fetajuusto taikinaan.

Paista letut lettupannulla voissa ja öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Tarjoa lämpiminä esimerkiksi raikkaan salaatin kanssa. Koristele letut murustetulla fetajuustolla.


tiistai 24. toukokuuta 2011

Lisää herkkuja vuohenjuustosta


Meillä on tapana erään ystäväni kanssa viettää silloin tällöin iltoja, jolloin katsomme DVD:ltä Aliasta ja samalla tietysti myös herkuttelemme hieman. Toinen meistä tekee aina makeaa ja toinen suolaista tarjottavaa, ja tällä kertaa oli minun vuoroni viedä suolaista syötävää. Samaisen ystäväni kanssa olin reilu vuosi sitten Pariisissa, jossa söimme eräässä muuten melko kehnossa ravintolassa oikein maukasta vuohenjuusto-pinaattipiirakkaa. Pakkohan sitten jotain vastaavanlaista oli lähteä toteuttamaan. Hieman nettiä selattuani yhdistin parin ohjeen parhaat puolet (omasta mielestäni) ja lopputuloksena on alla oleva resepti. Piirakka taisi maistua, koska söimme sen kokonaan kaksin, vaikka meillä oli vielä herkullista vadelma-raparperipiirakkaakin (jota myöskin jäi vain hyvin pieni pala). Ehkä ihan terveellistä siis, että emme pidä näitä iltoja kovin usein...

Nyt lähden pariksi päiväksi reissuun, joten seuraavaa päivitystä on todennäköisesti luvassa viikonloppuna.


VUOHENJUUSTO-PINAATTIPIIRAKKA
Taikina
125 g voita
125 g maitorahkaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
Täyte
2 pientä sipulia
1 purjo
100 g tuoretta baby-pinaattia
1,5 dl tuoretta basilikaa
200 g vuohenjuustoa
3 kananmmunaa
1 dl ruokakermaa
125 g maitorahkaa
1 dl Emmental-raastetta

Paistaminen: esipaisto 200 astetta 10 minuuttia, piirakka 200 astetta, 30 minuuttia

Sekoita nyppien taikinaksi pehmeä voi, maitorahkat ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita nopeasti tasaiseksi, ettei voi ehdi sulaa. Kääri taikina kelmuun, ja anna olla jääkaapissa, kunnes täyte on valmis. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Pilko sipulit ja purjo hienoksi. Hienonna myös pinaattia hieman. Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja purjo sekä pinaatinlehdet, kunnes pinaatti alkaa hieman nahistua. Nosta jäähtymään ja sekoita joukkoon kevyesti hienonnetut basilikanlehdet.

Vuoraa leivinpaperilla yksi noin 24 cm:n irtokakkupohjavuoka tai korkeareunainen piirakkavuoka. Kauli taikina runsaan jauhomäärän avulla levyksi ja painele huolellisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Peitä taikina vielä leivinpaperilla ja laita painoksi esimerkiksi kuivattuja herneitä (tai jotain muuta, joka ei pala uunissa -itse käytin lusikoita), ettei taikina pääse valumaan reunoilta alas esipaiston aikana. Esipaista 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

Murustele pohjan päälle puolet vuohenjuustosta ja levitä päälle puolet pinaattiseoksesta. Toista. Sekoita kulhossa rahka, kananmunat ja juustoraaste ja kaada piirakan päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on hieman ruskea ja täyte näyttää hyytyneeltä.

Tarjoile hieman jäähtyneenä.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Keittoa vuohenjuuston ystäville



Jostain syystä alkoi tehdä mieli vuohenjuustoa, kun selailin Eisenmanin sisarusten keittokirjaa, jota mainostin jo aikaisemmin. Silmiini nimittäin sattui osumaan kesäkurpitsakeitto vuohenjuuston kera. En voi kyllä kylliksi kehua tämän keiton makua ja kuvakaan ei valitettavasti anna tarpeeksi oikeutta, kun en malttanut keskittyä kuvaamiseen kovassa nälkätilassa. Resepti on muuten suoraan kirjasta, mutta tuoreen timjamin tilalla käytin 1,5 tl kuivattua timjamia, sillä lähisupermarketti ei valitettavasti tarjonnut tuoretta versiota. Keitto on samasta syystä myös koristeltu basilikalla.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Lähiaikoina saattaa olla tulossa myös toinen vuohenjuustoa sisältävä ohje, mikäli kokeiluni tuottavat tulosta...;)


KESÄKURPITSAKEITTO VUOHENJUUSTON KANSSA (4-6 annosta)

1 sipuli
1 valkosipulikynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 kg kesäkurpitsaa
4 perunaa
1 tl tuoretta timjamia hakattuna
1 litra kasvislientä
1 dl crème fraîchea
200 g vuohenjuustoa (chèvre)
suolaa
pippuria
tuoretta timjamia


Kuori ja pilko sipulit. Kuullota kattilassa oliiviöljytilkassa muutaman minuutin ajan.

Pese ja pilko kesäkurpista ja kuullota noin 10 minuutin ajan kattilassa sipulien kanssa. Sekoita silloin tällöin.

Kuori ja pilko perunat. Laita ne timjamin kanssa kattilaan. Kaada kasvisliemi sekaan (laitoin 1 litran kiehuvaa vettä ja 2 kasvisliemikuutiota). Anna kiehua matalalla lämmöllä noin 10 minuutin ajan tai kunnes perunat ovat pehmeitä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon crème fraîche ja murusta myös chévre joukkoon (säästä osa koristeeksi). Lämmitä keittoa matalalla lämmöllä sekoittaen, kunnes osa juustosta on sulanut. Keittoon saa jäädä juustosattumia jäljelle. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Murusta keitän päälle hieman juustoa ja laita timjaminoksa koristeeksi.



torstai 19. toukokuuta 2011

Pientä viljaista välipalaa



Olen jo pitkän aikaa keittänyt aamupuuroni Nallen neljän viljan hiutaleista, mutta nyt kun ostin itselleni uutuutena Myllyn Paras -neljän viljan hiutaleita, huomasin paketin kyljessä houkuttelevalta kuulostavan myslipatukkaohjeen. En ole mikään myslipatukoiden suurin ihailija, mutta kun ainekset suurimmaksi osaksi sattuivat löytymään kotoa, niin päätin antaa kotitekoisille myslipatukoille mahdollisuuden (resepti on siis muokattu sen mukaan, mitä omasta keittiönkaapista sattui löytymään). Näissä on tietysti plussana kaupan patukoihin verrattuna, että saa aivan itse valita, mitä niihin tulee. Näistä tuli kyllä oikein hyviä ja mukavan mehukkaita kaupan pahvisiin kuiviin korppuihin verrattuna. Ehkä tosin hieman liian makeita omaan makuuni, mikä taitaa kyllä johtua ylimääräisestä sokerista reseptin tulkkausvirheen takia eikä niinkään itse reseptistä...


KOTITEKOISET MYSLIPATUKAT (n. 12 kpl)

1,5 dl omenamehua (tai appelsiini)
1,5 dl siirappia
1-2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa

6 dl neljän viljan hiutaleita
1 dl jauhettuja maapähkinöitä
1 dl kuivattuja hedelmiä
1 dl rusinoita
1 dl auringonkukansiemeniä

Paistaminen: 200 astetta, 10 minuuttia

Keitä kattilassa mehu, siirappi ja mausteet kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä ja lisää kuivat aineet joukkoon. Sekoita paksuksi taikinaksi. Muotoile taikinasta vedellä kostutetuin käsin 12 patukkaa ja paina tiiviiksi. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Pastalle kaveria lihapullista ja tomaattikastikkeesta


Tämä resepti on pysynyt suurena suosikkinani siitä lähtien, kun tätä ensimmäisen kerran testasin, ja olen levittänyt tätä ilosanomaa muillekin. Maistajatkin ovat antaneet suuria kehuja. Täytyy mainita, että parempi puolisko erityisesti soitti kesken päivän, koska halusi kertoa, kuinka hyvältä tämä ruoka maistui;) Siskoni myös kehui reseptiä, koska ruoka onnistui aivan mahtavasti, vaikka pieni huomionkipeä lapsi roikkui toisessa puntissa. Kehotan siis kokeilemaan. 

Tässä reseptissähän ei mitään kovin erikoisia aineita ole, mutta sen onkin ehkä sen vahvuus. Kastike on aivan todella maukasta, mikä on varmastikin sen ansiota, että kastiketta haudutetaan liedellä lihapullien paistamisen ajan, minkä jälkeen lihapullat lisätään vielä kastikkeen joukkoon. Lihapullista tihkunut rasva tms. antaa vielä viimeisen silauksen maulle. Vaikka itse en ole mikään sika-naudan ystävä, niin suosittelen kuitenkin sen käyttämistä tässä reseptissä. Naudan paistilihasta ei vain tule yhtä maukasta tällä reseptillä. Ilmeisesti mitä enemmän rasvaa, niin sen parempi (kuinka yllättävää).

Reseptin olen alunperin löytänyt Maku-lehdestä, ja olen noudattanut sitä pienin muutoksin. Tässä siis oma versioni:


LIHAPULLAT TOMAATTIKASTIKKEESSA (4-6 annosta)

Lihapullat
1 iso viipale paahtoleipää
2 dl maitoa (tai vettä)
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
4 hienonnettua valkosipulinkynttä
2 kananmunaa (voi tehdä ilmankin)
100 g vastaraastettua parmesaani
1 tl muskottipähkinää
1 rkl oreganoa
1 rkl basilikaa
1,5 tl suolaa
mustapippuria
750 g jauhelihaa (mieluiten sika-nautaa)

Paistaminen: 200 astetta, 25-35 minuuttia

Kastike
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
800 g tomaattimurskaa (Mutti)
n. 2 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota

Lisäksi
keitettyä pastaa


Murenna leipä kulhoon ja kaada maito joukkoon. Sekoita ja anna seistä muutamia minuutteja. Kuumenna öljy pannulla, ja kuullota siinä sipuli ja valkosipulit. Lisää ne kulhoon muiden lihapulla-ainesten kanssa ja sekoita tasaiseksi.

Muotoile taikinasta tasakokoisia pullia ja nosta uunipellille. Paista 200 asteessa 25-35 minuuttia.

Valmista lihapullien paistamisen aikana tomaattikastike. Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa ja kuullota siinä sipulit. Lisää pannulle tomaattimurska ja tölkkien huuhteluvesi (n. 2 dl). Kuumenna kiehuvaksi ja lisää kasvisliemikuutiot.

Lisää kastikkeeseen valmiit lihapullat ja anna kiehua joitain minuutteja miedolla lämmöllä, kunnes pasta on valmista. Tarkista kastikkeen maku. Tarjoa pastan ja parmesaanin kanssa.

Huom! Kastiketta ei kannata maustaa liikaa ennen lihapullien lisäämistä, koska ne maustavat kastiketta vielä huomattavasti!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Kuorrutettua fetajuustoa



Julkaisin tämän tekstin jo eilen (jos joku sattui huomaamaan) mutta Bloggerissa on ollut joitain ongelmia, joten kaikki keskiviikon jälkeen tehdyt päivitykset ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Täytyypä siis kirjoitella sama juttu uudestaan.

Idean tähän postaukseen sain parin vuoden takaisesta ravintolareissusta, jolloin viereiseen pöytään kannettiin herkullisen näköistä salaattia, jossa oli jollain tavalla leivitettyä ja paistettua fetajuustoa. Annos tuli jostain taas mieleeni pari päivää sitten, ja päätin testata vastaavanlaista toteutusta seesaminsiemenillä, kun niitä en saa jostain syystä yrittämälläkään loppumaan keittiönkaapista.

Kokeilin siemenillä kuorruttamista sekä vehnäjauhojen ja kananmunan avulla että pelkän kananmunan avulla ja molemmilla tavoilla tuntui toimivan hyvin. Paistovaiheessa ehkä ne juustot, jotka oli käsitelty myös vehnäjauhoilla pitivät pintansa paremmin, eli siemeniä ei pudonnut niin paljon. Tein neljä palaa 200 gramman fetasta (Patros), koska ajattelin, että isompia paloja on helpompi käsitellä, mutta varmasti esimerkiksi kuusi palaa onnistuu myös hyvin. Juuston kääntämisessä pannulla oli muuten kätevää käyttää kahta ohutta lastaa yhden sijaan.

Feta maistui omasta ja koekaniinin mielestä oikein mainiolta ja toi mukavaa vaihtelua perinteiseen fetasalaattiin (ja sainpa taas niitä seesaminsiemeniäkin vähän kulutettua).


SEESAMINSIEMENILLÄ KUORRUTETTU FETA

200 g fetajuustoa
(vehnäjauhoja)
1 kananmuna
seesaminsiemeniä
öljyä paistamiseen

Leikkaa feta neljään yhtä suureen palaan. Laita erillisiin kulhoihin vehnäjauhot, haarukalla vatkattu kananmuna sekä seesaminsiemeniä. Kieritä jokainen juustonpala ensin jauhoissa, seuraavaksi kananmunassa ja lopuksi seesaminsiemenissä.

Laita paistinpannu kuumenemaan ja peitä sen pinta kokonaan öljyllä. Paista jokaista fetapalaa kahdelta puolelta kuumalla pannulla noin 1 minuutin ajan (per puoli), kunnes siemenet saavat hieman väriä ja juuston pinta pehmenee.

Tarjoa lämpimänä salaatin kanssa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Evässalaattia jääkaapin kätköistä



Aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi on mielestäni mukava nauttia raikasta salaattia. Tämä salaatti erilaisin muunnelmin on yksi suosikeistani -ainoastaan kana, leipäjuusto ja viinirypäleet pysyvät ja muut ainekset vaihtuvat mielen mukaan.
Jos on grilli jo käytössä, niin kana kannattaa ehdottomasti kypsentää siellä. Suosin aina maustamatonta lihaa, ja tällä kertaa marinoin fileitä muutaman tunnin ajan oliiviöljyssä, jonka sekaan laitoin hunajaa, 2 valkosipulinkynttä, hieman sitruunamehua sekä suolaa ja pippuria.

Tämä salaatti sopii hyvin esimerkiksi keväisellä piknikillä nautittavaksi:)

KANA-LEIPÄJUUSTOSALAATTI (1-2:lle)

1 ruukku vihersalaattia
rucolaa
200 g leipäjuustoa
2-4 broilerinfilettä (esim. ohutleikkeitä)
10 cm pala kurkkua
1/2 rasiaa kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa viinirypäleitä

Marinoi kanaa halutessasi muutama tunti oliiviöljyssä, hunajassa, sitruunamehussa valkosipulissa, suolassa ja pippurissa. Kuivaa kanat ja paista kypsiksi pannulla. Anna jäähtyä.

Pilko muut ainekset sopiviksi paloiksi ja sekoita keskenään. Laita päälle kanafileet. Tarjoa lisänä esimerkiksi oliiviöljyä ja balsamicoa.




(P.S. Viime päivinä blogger ei ole suostunut toimimaan ihan jouhevasti, joten päivitykset ovat jääneet. Todennäköisesti tämä päivitys ei myöskään ulkoasultaan vastaa toivottua, koska joitain häiriöitä taitaa vieläkin esiintyä.)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Nopeaa iltapalaa



Työviikon, siivouksen ja urheilun päälle halusin herkutella jollain helpolla ja nopealla iltapalalla. Päädyinkin luottamaan tomaatin, mozzarellan, basilikan ja vihreän peston lyömättömään yhdistelmään. Mielestäni mozzarella on hieman mautonta "raakana", mutta rakastan sitä yli kaiken paistettuna.

Koska olo oli hyvin laiska, ostin pestoni kaupasta, enkä tehnyt itse. Käytin Saclan pesto alle geneveseä, joka on erittäin hyvää ja lisäksi sitä myydään melko pienessä purkissa (koska pestohan ei säily avattuna montaa päivää). Suosittelen laittamaan pestoa melko reippaasti jokaisen leivän päälle, mutta ei kuitenkaan liikaa, ettei leivistä tule liian öljyisiä. Tällä kertaa mittasuhteet osuivat erinomaisesti nappiin, sillä leipä oli alta rapea, mutta pinnastaan kostea.

Nautinnollista viikonloppua!


LÄMPIMÄT MOZZARELLA-TOMAATTILEIVÄT (4 kpl)

4 siivua ruisleipää
1 pallomozzarella
1 kypsä tomaatti
vihreää pestoa
suolaa
pippuria
kuivattua basilikaa
tuoretta basilikaa

Paistaminen: 225 astetta, 10-15 minuuttia

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Levitä ruisleipäsiivujen päälle pestoa, niin että sitä on ohuelti koko leivällä (n. 1 tl/per siivu). Aseta kaksi tomaattiviipaletta kullekin leivälle ja laita päälle hieman suolaa ja pippuria. Laita päälle kaksi mozzarellasiivua ja lisää päälle kuivattua basilikaa. Paista uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia, kunnes mozzarella on sulanut ja siihen on tullut kullanruskeita pilkkuja. Lisää päälle muutama tuore basilikanlehti.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Talvista keittoa keväiseen päivään

 

Ei yhtään vuodenaikaan sopiva päivitys, mutta eräänä päivänä teki valtavasti mieli punajuurisosekeittoa, joten sitähän oli tehtävä. Tämän kyseisen keiton nautin kuvassa näkyvien valkosipuliruissipsien kanssa.

 Sosekeittoja on ihanan helppo ja nopea tehdä, ja kunhan hallitsee yksinkertaisen perusreseptin (kuten tämän) niin keittoa voi tehdä melkein mistä kasviksista tahansa, mitä nyt kaapista vain sattuu löytymään. Keittoa voi myös aina tuunata korvaamalla ruokakerma esim. maustetulla tuorejuustolla tai sulatejuustolla.


PUNAJUURIKEITTO

öljyä
n. 1 kg punajuuria
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1,5 dl ruokakermaa
suolaa
oreganoa tai muuta yrttiä


Kuumenna tilkka öljyä kattilassa ja kuullota siinä pilkotut punajuuret, sipuli ja valkosipulit. Lisää vettä, niin että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Lisää kasvisliemikuutio ja keitä, kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Soseuta keitto. Lisää ruokakerma ja kiehauta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita oman maun mukaan.

maanantai 2. toukokuuta 2011

The pizza



Oikeastaan joka kerta, kun teen pizzaa, se on aina tätä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että pizzassa kuuluu olla vain muutamaa täytettä, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa. Lisäksi niiden kuuluu olla tuoreita ja laadukkaita eikä mitään säilykepurkista otettua mössöä. Erityisen paljon inhoan niitä kulmapizzerioiden viiden euron pizzoja, jotka ovat täynnä säilykesitä ja säilyketätä, ja tirisevät vielä kaiken huipuksi rasvaa. Paheksun myös pizzerioita, jotka kutsuvat itseään "aidoiksi italialaisiksi" pizzerioiksi, mutta tarjoavat juurikin lähes samaa roskaa täytteissään kuin kebab-pizzeriatkin. Italialaisissa pizzoissa kuuluu olla parmankinkkua, munakoisoa, artisokkaa tms. eikä kinkkusuikaleita, kanaa tai persikkaa. Hyh. Mutta se tästä pizza-avautumisesta.

Yleensä laitan tämän kyseisen päälle vielä paistamisen jälkeen tuoretta rucolaa, mutta tällä kertaa se valitettavasti jäi kauppaan. Jos ei pidä pepperonin lievästä tulisuudesta, niin sen voi hyvin korvata prosciuttolla, jolloin makumaailma on hieman miedompi, mutta silti yhtä maittava. (Tätä kyseistä pizzaa nautittiin muuten myös aikaisemmin mainitsemallani brunssilla.)


PARAS PIZZAPOHJA (pellillinen)

7 g kuivahiivaa
1 tl sokeria
2,5 dl vettä
350 g puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä


Laita hiiva ja sokeri kannuun ja kaada päälle 0,5 dl vettä. Sekoita. Anna seistä lämpimässä noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa vaahdota.

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Paina keskelle kuoppa ja kaada siihen öljy, hiivaseos ja loppu vesi (2 dl). Sekoita.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla työtasolla noin 5 minuuttia tai kunnes taikina on tasaista.

Laita taikina takaisin kulhoon ja anna kohota noin puoli tuntia.

Vaivaa taikinaa kohotuksen jälkeen vielä pari minuuttia. Kauli taikina uunipellinkokoiseksi.


TÄYTE

1 purkki tomaattipyrettä (Mutti)
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

2 palloa mozzarella
1 keskikokoinen punainen paprika tai puolikas iso paprika
150 g pepperonia
basilikaa

Paistamisen jälkeen
oliiviöljyä
rucolaa

Paistaminen: 200 astetta, noin 25 minuuttia

Pilko valkosipuli ja sekoita tomaattipyreen joukkoon. Lisää sekaan suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Levitä tasaisesti pizzapohjalle.

Pilko täytteen muut aineet ja levitä tasaisesti pizzalle. Mausta halutessasi basilikalla.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes mozzarella on saanut väriä. Tarjoa oliiviöljyn ja rucolan kanssa.