Sunnuntain kiireetön aamiainen ja itsetehdyt bagelit

Viikonloppuna riitti myös energiaa pitkälle herkkuaamiaiselle, jonka verukkeella testasin ensimmäistä kertaa amerikkalaisten herkkujen, eli bageleiden leipomista. Ensimmäisiä kertoja bagelit ovat iskeneet tajuntaani joitakin vuosi sitten, kun seurasin tv:stä O.C:tä, jossa ainakin omasta mielestäni syötiin aina bageleita aamupalaksi. Nyt kun sitten lauantaina selailin taas Leila Lindholmin kirjaa Vielä yksi pala!, niin en enää voinut vastustaa kiusasta, joten bageleitahan sitten oli tehtävä. Bageleiden lisäksi tein myös suklaamuffinsseja tällä aiemmin julkaisemallani ohjeella, mutta ilman kuorrutusta, ettei vain mene liiallisuuksiin, ja työnsin vielä keskelle palan Fazerinaa (nam!).

Tein myös pienet aamupalasmoothiet S-kauppojen pakastealtaista saatavista smoothiemix-hedelmistä, joiden sekaan laitoin hieman tuoremehua, maitorahkaa ja maustamatonta jogurttia. Bageleiden täytteeksi taas oli yrttituorejuustoa, tomaattia, kalkkunaleikettä ja villirucolaa, joka sopi mielestäni bagelin väliin erinomaisesti. Amerikkalaiseen tapaanhan näitä pitäisi syödä cream cheesen ja hillon kanssa, mutta meidän lähikaupan tuorejuustot eivät olleet yhtä rasvaisia kuin amerikkalaiset serkkunsa, niin jätin sitten hillot ja juustot ostamatta, kun kerran muutakin makeaa oli tarjolla.

Mutta miten itse bageleiden teko sitten onnistui? No, ensinnäkin se on aikaavievää puuhaa, kun pitää kohottaa, kohottaa, keittää, paistaa ja sitten vielä paahtaa ennen syömistä. Ohjeessa käskettiin mystisesti lisäämään jauhoja, kunnes taikina tuntuu tukevalta, ja laitoinkin ehkä noin 1 dl:n vähemmän jauhoja kuin ohjeen mukaan, mikä sitten toisen kohotusvaiheen jälkeen osoittautui ehkä huonoksi ratkaisuksi. Kuitenkin ehkä rinkilöiden keittäminen kiehuvassa vedessä oli haastavinta, koska vedessä keittäessähän rinkilöiden väri ei muutu mitenkään, joten tarvittavaa aikaa oli vaikea arvioida. Keittämisen jälkeen bageleita paistettiin vielä uunissa 25 minuuttia tai kunnes ne muuttuvat kullanruskeiksi, mutta ainakaan minun uunissani ei tällaista väriä aikaiseksi saatu, vaikka ekaa satsia paistoin 10 ylimääräistä minuuttia. Totesin ainakin itse, että kullanruskean värin saa tuottaa mieluummin leivänpaahdin, koska sinnehän ne joka tapauksessa vielä laitetaan. Ehkä siis ensi kerralla tekisin joitain asioita hieman eri tavalla, mutta maku oli joka tapauksessa hyvä! Kaupassa olisi myös saanut olla unikonsieminiä, mutta tyydyin tällä kertaa sitten pellavansiemeniin (joita muuten nyt löytyy meidän keittiön jokaisesta pienestä raosta ja ne näyttävät lattialla pyöriessään ihan pieniltä ötököiltä).

BAGELIT (12 kpl)

5 dl haaleaa vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
12-13 dl erikoisvehnäjauhoja

Lisäksi
kananmunan valkuaista voiteluun

Murustele ja liuota hiiva 5 dl haaleaa vettä. Sekoita joukkoon suola ja hunaja. Lisää jauhoja vähitellen taikinaan kunnes taikina alkaa irrota kulhosta ja tuntuu kiinteältä.

Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi (noin 45 min). 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hieman. Jaa taikina 12 osaan. Pyörittele jokainen taikinanpala palloksi ja tee keskelle reikä sormella, ja suurenna sitä pyöritttelemällä rinkilää sormissasi (kuten siis munkkeja tehdessä.

Kohota liinan alla noin 30-45 minuuttia.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kiehauta vettä kattilassa (käytä kahta, jos haluat nopeuttaa keittämistä). Keitä hiljalleen kiehuvassa vedessä rinkeleitä 1-2 minuuttia molemmin puolin. Voit suurentaa bageleiden reikiä vielä ennen keittämistä, jos ne ovat paisuneet umpeen kohotuksen aikana.

Nosta rinkelit vedestä reikäkauhan avulla kuivumaan keittiöliinan päälle.

Voitele rinkelit kevyesti haarukalla vatkatulla kananmunalla ja ripottele päälle esimerkiksi unikonsiemeniä.

Paista rinkeleitä uunin keskiosassa noin 25 minuuttia.

Paahda bageleita leivänpaahtimessa ennen syömästä, halkaise ja täytä mieluisilla täytteillä.

Tomaatti-mozzarellarisotto

 

 Vihdoinkin tein nyt tosiaan ajatuksella ruokaa, vaikka eihän tämä nyt erityisesti aikaa vaatinut. Jostain syystä alkoi vaan tehdä mieli tomaattista risottoa, joten pakkohan sitä oli sitten tehdä, vaikka tomaattiaika ei nyt ihan vielä olekaan. Tykkään laittaa valmiiseen risottoon revittyjä mozzarellan paloja, jotka sitten ihanasti osittain sulavat kuuman risoton joukkoon. Muistakaahan sitten, että risoton kuuluu olla valuvaa, eikä sellaista kuivaa kökköä kuin yleensä esimerkiksi kouluruokalassa. Joku fiksu ihminen (en muista kuka) on myös sanonut, että risotto ei odota ruokailijaa vaan ruokailija risottoa!

TOMAATTIRISOTTO (noin 4 annosta)

öljyä

1 iso sipuli

3 dl risottoriisiä

1 l tomaattimehua

1 kasvisliemikuutio

n. 0,5 sitruunan mehu

500 g tomaatteja

1 rkl kuivattua basilikaa

0,5 tl chilirouhetta

(suolaa)

Lisäksi

2 kpl pallomozzarellaa 

Pilko sipulit hienoksi ja lohko tomaatit. Kaada tomaattimehu kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio.

Kuumenna öljy toisessa kattilassa/pannulla ja kuullota siinä sipulit. Lisää risottoriisi ja kuullota vielä hetki. Lisää sitten pari desilitraa tomaattimehua riisin joukkoon ja kuumenna keskilämmöllä. Lisää tomaattimehua aina 1-2 dl kerrallaan ennen kuin edellinen mehu on kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää kypsennyksen aikana myös sitruunanmehu risoton joukkoon.

Lisää tomaatit, kuivattu basilika, chilirouhe (ja suola) kun risottoriisi on lähes kypsää. Sekoita. Lisää vielä hieman tomaattimehua, jos tarve.

Risotto on valmis, kun riisi on al denteä ja risotto on vielä juoksevaa (katso arvioitu kypsymisaika käyttämästäsi riisipaketista). Tarjoa heti!

Lisää lautaselle kuuman risoton joukkoon mozzarellapaloja.

Kylmäsavuporopiirakka

Ruokainspiraatio on viime aikoina ollut kiireiden takia hyvin vähäistä, joten sen takia on tullut lähinnä tehtyä piirakoita ja muita helppoja leipomuksia. Kaikkia en ole edes jaksanut kuvata. Viikonlopun ruoanlaiton suhteenkin olen oikeastaan mennyt siitä mistä aita on matalin, joten en ole edes kehdannut kuvata blogiin mitään, vaikka maukasta ruokaa onkin tullut tehtyä. Nyt tulevana viikonloppuna olisi hieman tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa myös ajallisesti ruoanlaittoon ja ehkä tehdä hieman jotain uutta ja "yllättävääkin". Siitä lisää sitten toivottavasti muutaman päivän kuluttua, mutta sillä välin saatte tyytyä jälleen tavalliseen, mutta kuitenkin erittäin maukkaaseen, suolaiseen piirakkaan, joka oli osana meidän ystävänpäivän iltapalaa.

KYLMÄSAVUPOROPIIRAKKA

Piirakkapohja

ohje täältä ilman sitruunaa

Täyte 

100 g kylmäsavuporoleikkelettä

1 rasia (n. 250 g) kirsikkatomaatteja

1 punasipuli

2 dl kermaa

1 purkki piparjuurituorejuustoa (Cantadou)

2 kananmunaa

mustapippuria

ripaus suolaa 

Paistaminen: 200 astetta, noin 25-30 minuuttia. 

Valmista piirakkapohja linkin ohjeen mukaan. 


Pilko punasipuli ja kylmäsavuporo. Halkaise kirsikkatomaatit.


Laita tuorejuusto kulhoon ja lisää tilka kermaa, jotta saat notkistettua tuorejuustoa hieman. Kaada loput kermat joukkoon niin tasaiseksi kuin mahdollista. Sekoita lopuksi kananmunat joukkoon. Lisää vielä hieman vastarouhittua mustapippuria ja suolaa.


Laita sipulit ja porosiivut esipaistetun piirakkapohjan päälle. Kaada päälle täyte ja asettele lopuksi kirsikkatomaatin puolikkaat piirakkaan.


Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Feta-parsakaalipiirakka

Löysinpäs tällaisen piirakan kuvan tietokoneen arkistoihin hautautuneena. Onneksi valokuvat kuitenkin säilyvät, eikä näissä tule parasta ennen -päiväystä vastaan. Muistaakseni tein tämän parsakaalipiirakan lähikaupan espanjalaisen parsatarjouksen innoittamana. Kun parsakaali kerta maksoi noin 69 senttiä nipulta, niin pakkohan sitä oli ostaa ja tietysti mukaan tarttui myös perinteisesti fetajuustoa. Tämänkin piirakan vein illanviettoon ystäväni luokse, ja taisimmekin sen jälleen kerran tuhota melkein kokonaan aivan kaksistaan. Aikaisemmin en olekaan pahemmin suolaisia piirakoita leiponut, mutta nämä ovat kyllä leipomisen helppouden ja kuljetuksen kannalta osoittautuneet erinomaisiksi vaihtoehdoiksi meidän tv-iltoihimme. Tähän piirakkaahan käy muuten aivan mainiosti myös pakasteparsa, jos sitä sattuu vaikka olemaan valmiiksi pakastimessa.

FETA-PARSAKAALIPIIRAKKA

Pohja

Piirakkapohja täältä ilman sitruunaa

Täyte

noin 200 g parsakaalia (tuore/pakaste sulatettuna ohjeen mukaan)

1 sipuli

200 g fetaa

2 dl kermaa/maitoa

3 kananmunaa

1,5 dl emmentalraastetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl pippuria

Paistaminen: 200 astetta, 25-30 minuuttia

 
Valmista ja esipaista pohjataikina linkin ohjeen mukaan. 

Pilko sipuli ja kuullota muutaman minuutin ajan pannulla öljytilkassa. 

Revi/leikkaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja keitä parin minuutin ajan suolavedessä. Valuta.

Sekoita kerma, kananmunat, emmentalraaste sekä suola ja pippuri sekaisin.  


Laita kuullotetut sipulit esipaistetun piirakkapohjan päälle ja murustele fetajuusto päälle. Asettele esikeitetyt parsakaalit (tai sulatetut pakasteparsakaalit) tasaisesti piirakan päälle. 


Kaada päälle kermaseos. 


Paista 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia, kunnes täyte on tarpeeksi hyytynyt ja pinta saanut väriä.


Anna vetäytyä hieman ennen tarjoilua.

Ystävän kanssa nautittu sydänsurujen kakku

Miellyttävä nimi kakulle, eikö? Tämä kakku sopii muuten hyvin tähän karkauspäiväänkin, jos joku nainen vaikka joutui valitettavasti tyytymään hamekankaisiin. Vaikka en itse sydänsuruissa ollutkaan, kun leivoin kyseistä kakkua, niin ymmärrän kyllä, mistä kakku saa nimensä. Tuli nimittäin sen verran monta palaa syötyä tätä mehevää kakkua, ja varmaan murheen murtamana uppoaisi vielä enemmän. Leivoin tätä ystävänpäivän jälkeiseksi päiväksi, kun jälleen erään ystäväni kanssa tapasimme ja uppouduimme Lostin, käsitöiden ja suolaisten ja makeiden herkkujen maailmaan. Hän kirjoittikin juuri tästä meidän traditiostamme omaan käsityöblogiinsa. Olenkin joskus aikaisemmin itsekin jo kirjoitellut, että meillä on tapana tavata yleensä hänen luonaan ja katsella muutama jakso Lostia (aiemmin Aliasta) ja samalla syödä itsemme oikein kunnolla ähkyyn -vaikka se ei tietenkään ikinä ole tavoitteena. Tarjolla on aina suolaista ja makeaa herkkua, jotta elimistön suola-sokeritasapaino pysyy yllä...;) Ehkä siis noin 80 % ajasta, kun päivittelen tänne jotain suolaisia piirakoita/makeita leivonnaisia, niin olen tehnyt niitä meidän yhteisiin illanviettoihimme.

Ensimmäistä kertaa tutustuin tähän kakkuun töissä, kun työkaverini toi tätä valmistujaistensa kunniaksi. Olin silloin pienimuotoisessa herkkulakossa, tai taisin lähinnä pitää "karkkipäiviä", mutta muistaakseni ratkesin kolmen palan verran...:D Pitihän sitä reseptiä sitten tietysti heti kysyä. Saimme muuten silloin nauttia gluteenittoman version, joten vehnäjauhojen korvaaminen perunajauhojen ja gluteenittomien jauhojen sekoituksella onnistuu mainiosti. Tämä kakku muuten kuuluu kategoriaan "mehevät kuivakakut", koska minä en ainakaan niistä kuivista kuivakakuista välitä ollenkaan.

Ellei tee kakun kuorrutusta yön pimeinä tunteina ja odota vain sitä milloin pääsee nukkumaan, niin suosittelen odottamaan kunnolla kuorrutteen jähmettymistä, jotta kaikki ei valu alas tarjoilulautaselle. Silloin saa myös ylläolevaa kuvaa kauniimman kakun aikaiseksi.

SYDÄNSURUJEN KAKKU

Taikina

5 dl vehnäjauhoja (tai perunajauhoja + gluteenittomia jauhoja)

4 dl sokeria

0,5 dl kaakaojauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

150 g voita sulatettuna

0,5 dl maitoa/kermaa

2 kananmunaa

250 g maitorahkaa

Kuorrutus

250 g tomusokeria

1,5 tl kanelia

6 rkl sulatettua voita

3 rkl kylmää kahvia

Paistaminen: 175 astetta, 1 h

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sulatettu voi, maito, kananmunat ja rahka jauhoseokseen. Sekoita juuri ja juuri sekaisin, mutta älä vaivaa. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kuivakakkuvuokaan (torvivuoka)

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. Varmista kypsyys hammastikulla.

Anna kakun hieman jäähtyä vuoassa ja kumoa se ritilälle/tarjoilualustalle jäähtymään.

Valmista kuorrutus sekoittamalla tomusokeri ja kaneli keskenään. Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu voi ja kylmä kahvi. Anna kuorrutuksen jähmettyä hieman.

Levitä kuorrutus täysin jäähtyneen kakun päälle, kun kuorrutus ei ole enää valuvaa (ei siis niin kuin ylläolevassa kuvassa).

Kakku on mehevimmillään seuraavana päivänä.