Sitruunainen jälkiruoka kolmesta raaka-aineesta (lemon posset)

 

Tässä erinomaisen maukas ja helppo jälkiruoka näin kevääseen. Ohjeen olen napannu Glorian ruoasta &viinistä (2/2012), jossa reseptin kohdalla mainostettiin sitruunan hyydyttämisominaisuuksia. No, ensimmäisen nautin minimiajaksi mainitun 2,5 tunnin kuluttua ja toisen seuraavana päivänä, eikä hyytymisessä ollut kyllä mitään eroa. Jälkiruoka on siis sisältä valuvaa, ehkä kuin paksua jogurttia, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Enkä tietenkään olettanutkaan, että hyydyttäisi samalla tavalla kuin  liivatelehdet, joita tähän tietenkin halutessaan voi lisätä. Tätä jälkiruokaa maistellessa on kyllä mukava odotella jo pääsiäistä.

LEMON POSSET (4 annosta)

4 dl kuohukermaa

1,5 dl sokeria

1 dl sitruunan mehua

Laita kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Keitä noin 3 minuuttia matalalla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää vastapuristettu sitruunan mehu. Maista ja lisää tarvittaessa lisää sitruunaa tai sokeria.

Kaada seos 4 annosvuokaan tai lasiin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin ajan.

Tarjoa sellaisenaan tai esimerkiksi vadelmien kanssa.

Viime kesän Turun saariston ja Ahvenanmaan pyöräretken (ruoka)kohokohdat

Olimme tosiaan viime kesänä reilun viikon mittaisella pyöräretkellä Ahvenanmaalla, ja ajattelin, että viimeistään nyt olisi hyvä hetki vinkata esimerkiksi saaren ravintolatarjonnasta ennen kuin sesonki taas alkaa.

Olimme liikkeellä elokuussa juuri koulujen alettua, mikä oli tavallaan hyvä ja tavallaan huono ajankohta, sillä Ahvenanmaalla kesäsesonki oli loppunut edellisviikkoon ja esimerkiksi monet nähtävyydet olivat siirtyneet jo talviaikatauluun tai sulkeutuneet ja myöskään jotkin saaren pohjoisosien pyörälautat eivät enää kulkeneet. Toisaalta taas koska emme olleet sesonkiaikaan liikkeellä niin pääsimme ilmaiseksi Turusta Ahvenanmaalle asti.

Matkavarustus.

Lähdimme siis liikkeellä eräänä elokuisena lauantaiaamuna polkupyöriemme kanssa Tampereelta Turkuun. Saavuttuamme Turkuun pyöräilimme Paraisille, jossa sitten söimme hyvällä ruokahalulla hieman myöhäistä aamupalaa. Ennen lopullista määränpäätä pysähdyimme vielä Sattmarkissa, joka olikin melkein ainoa ruokapaikka Paraisten ja Nauvon välissä.

Sattmark.

Myös maantielossit tulivat tutuiksi.

Ensimmäisen yön vietimme Nauvosta hieman eteenpäin Grännäs B&B:ssä, jonka hotellin yhteydessä oleva ravintola sattui olemaan viimeistä päivää auki. Söin alkupalaksi ihanan fetasalaatin sekä pääruoaksi pippuripihviä, joka oli ehdottomasti yksi parhaista ikinä. Liha oli niin mureaa, että se suorastaan suli suuhun. Ravintolan terassilta oli myös ihanat maalais-/saaristolaismaisemat, joten mikäs siinä syödessä auringon hieman jo laskiessa. Matkaa siis ensimmäiselle päivälle kertyi pyöräillen noin 70 kilometriä.

Näkymät ravintolan terassilta.

Hotelli&ravintola Grännäs.

Seuraavana päivänä kävimme vielä pyörähtämässä Nauvossa ja hieman ihmettelemässä satamaan rantautuneita upeita purjeveneitä. Iltapäiväksi tähtäsimme Galtbystä lähtevälle lautalle, jota ennen kävimme Korppoossa syömässä lounasta. Ravintolatarjonta ei sunnuntaina ollut suurenmoinen, joten tästä ei ole enempää mainittavaa.

Matkaa oli vielä edessä.

Lauttamatka Galtbystä Långnäsiin kesti joitakin tunteja, ja oli tosiaan pyöräilijöille ilmainen näin kesäkauden ulkopuolella. Sunnuntain ruokasaldo oli ehkä reissun huonoin, koska päiväruoan söimme sitten M/S Skiftetin kanttiinissa. Illalla vielä poljimme joitakin kilometrejä Svinöhön yöpymään meidän mahtavaan muutaman neliömetrin yöpymismökkiimme, mutta olimme mukavasti koko mökkikylän ainoat asiakkaat.

Maanantaina olikin juhlallinen hetki, kun saimme matkan ensimmäiset Ahvenanmaan pannukakut. Siitä tulikin sitten tavaksi syödä mokomat joka päivä...:D Paikasta riippuen pannukakun sai joko luumukiisselillä (sviskonkräm) tai vadelmahillolla ja pannukakku oli tehty joko manna- tai riisipuuroon. 
 

Matkan eka pannukakku.

Ahvenanmaan punaiset maantiet ja minä siellä jossain kaukana.

Ennen kuin pääsimme hotellihuoneeseemme Maarianhaminassa poljimme vielä järkyttävässä vastatuulessa noin 7 kilometriä Maarianhaminasta etelään Järsön saarelle ja siellä aivan ihanaan kahvilaan nimeltä Stickstugan. Kahvila sijaitsi ilmeisesti yrittäjien kodin yhteydessä ja pöytäryhmiä oli aseteltu pitkin pihaa ja myös kasvihuoneeseen. Tarjolla oli kaikenlaisia ihania itsetehtyjä leivonnaisia, lounaaksi pastasalaattia sekä käsitöitä. Maistelimme täällä myös paikallisia (tai kökarilaisia) virvoitusjuomia. Tämä kahvila oli kyllä yksi matkan ehdottomia helmiä!

Stickstugan.

Myös kasvihuoneessa oli istumapaikkoja.

Katajanmarja- ja puolukkalimua.

Illalla kävimme vielä herkuttelemassa Indigossa, jota on ilmeisesti tituleerattu Ahvenanmaan parhaaksi ravintolaksi. Paikan päältä ei valitettavasti ole kuvia, mutta ruoka oli erinomaista. Jälkkäriin kuulunut vadelmasorbettikin oli ehkä samettisinta ikinä!

Ahvenanmaalla tuntui olevan useampikin viihtyisä kahvila, nimittäin seuraavan löysimme Maarianhamista jo seuraavana päivänä. Bagarstugan on aivan Maarianhaminan keskustassa, ja kuhinan perusteella erittäin suosittu paikka. Valikoimissa oli sekä pientä syötävää että ihania kakkuja, mutta minähän tietysti söin jälleen kerran pannukakkua puoliskon valitessa alla näkyvän mansikka-suklaakakun.

Bagarstuganin herkkuja.

Seuraavan kerran yllätyimme positiivisesti, kun pyöräilimme Maarianhaminasta kohti Kastelholman linnaa ja Bomarsundin raunioita. Matkalle osui nimittäin yllättäen mahtava näköalakahvila Café Uffe på berget, joka oli mukavasti vielä viimeistä viikkoa auki arkenakin. Myöskään pannukakuissa ei ollut valittamista ja mikäs siinä syödessä upeita maisemia katsellessa.

Samana päivänä ehdimme pienen kiertolenkin kautta pyöräillä vielä takaisin majapaikkaamme Godbyhyn, josta oli mukavasti noin 10 minuutin pyörämatka Ahvenanmaan ainoaan yksityispanimoon Stallhageniin. Pubin/ravintolan puolella vastuussa oli paikan omistaja, jonka vaimo puolestaan kokkaili keittiössä herkullista ruokaa. Suosituksen perusteella söimme itsekalastettuja ahvenia kermakastikkeessa ja jälkiruoaksi mustikkasorbettia porterkastikkeella. Paikan omistaja on muuten yksi niistä sukeltajista, jotka löysivät Ahvenanmaan kuuluisan samppanjahylyn muutama vuosi sitten. Vaikka en itse mikään olutihminen olekaan, niin täytyy sanoa, että heidän hunajaoluensa oli ainakin näin tottumattoman suuhun aivan herkullista. Hunajakin oli kuulemma kerätty omalta pihamaalta samoin kuin jälkiruoan mustikatkin. Joitain heidän tuotteitaan saa muuten manner-Suomestakin.

Toiseksi viimeiseksi yöksi menimme Eckeröhön, jossa sai nauttia kyllä ehkä matkan idyllisimmistä merimaisemista. Yövyimme Eckerö hotellissa, jonka ravintolan tarjontaan tutustuimme myös. Ehkä hieman vanhentuneesta ulkonäöstä huolimatta ruoka oli erittäin hyvää, ja listalta löytyikin lähinnä luomu- ja lähiruokavaihtoehtoja. Muutenkin Ahvenanmaalla oli ehkä havaittavissa, että siellä luomu- ja lähiruoka-ajattelu oli jo ihan arkipäivää. Hotellia mainostettiin ulkopuolella myös Ahvenanmaan Elviksen paikkana, mutta tästä en halunnut tietää enempää...:D

Eckerö.

Viimeisen illan vietimme taas Maarianhaminassa, ja eksyimme syömään itäsataman puolelle Club Mariniin (jonka nettisivuja en enää jostain syystä löytänyt), jossa epätyypillisesti valitsimme buffet-illallisen. Tämä valinta johtui siitä, että kyseessä oli ulkona oleva grillibuffet, jonka valikoimista sai käydä esittämässä kokille toiveita, mitä milloinkin kypsennettin. Idea toimi hyvin ja ruoka oli herkullista.

Maarianhaminan keskustaa.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä reissun viimeisellä pannukakulla ennen kuin suuntasimme länsisatamasta laivalla Turkua kohti. Viimeisen pannukakun sai meille kunniakkaasti toimittaa Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Café Julius. Omasta mielestäni harmillisesti oli tarjolla vain vadelmahilloa, mutta hyvinpä se siltikin upposi.

Huh. Paljon tuli reissulla syötyä, mutta paljon tuli onneksi pyöräiltyäkin. Kilometrejä kertyi muistaakseni vajaa 400, jotka pyöräilimme oikeastaan 6 päivän aikana. Ahvenanmaasta jäi ainoastaan näkemättä pohjoinen Geta omenatarhoineen ja karuine luontoineen, mutta onneksi omalta osaltani tämä epäkohta tuli korjattua viime viikolla, kun vietin pari yötä upeassa Havsvidden-hotellissa. Laitan siltäkin reissulta pari ruoka-/maisemakuvaa tähän, kunhan saan ne siirrettyä pokkariltani koneelle.

Sunnuntain kiireetön aamiainen ja itsetehdyt bagelit

Viikonloppuna riitti myös energiaa pitkälle herkkuaamiaiselle, jonka verukkeella testasin ensimmäistä kertaa amerikkalaisten herkkujen, eli bageleiden leipomista. Ensimmäisiä kertoja bagelit ovat iskeneet tajuntaani joitakin vuosi sitten, kun seurasin tv:stä O.C:tä, jossa ainakin omasta mielestäni syötiin aina bageleita aamupalaksi. Nyt kun sitten lauantaina selailin taas Leila Lindholmin kirjaa Vielä yksi pala!, niin en enää voinut vastustaa kiusasta, joten bageleitahan sitten oli tehtävä. Bageleiden lisäksi tein myös suklaamuffinsseja tällä aiemmin julkaisemallani ohjeella, mutta ilman kuorrutusta, ettei vain mene liiallisuuksiin, ja työnsin vielä keskelle palan Fazerinaa (nam!).

Tein myös pienet aamupalasmoothiet S-kauppojen pakastealtaista saatavista smoothiemix-hedelmistä, joiden sekaan laitoin hieman tuoremehua, maitorahkaa ja maustamatonta jogurttia. Bageleiden täytteeksi taas oli yrttituorejuustoa, tomaattia, kalkkunaleikettä ja villirucolaa, joka sopi mielestäni bagelin väliin erinomaisesti. Amerikkalaiseen tapaanhan näitä pitäisi syödä cream cheesen ja hillon kanssa, mutta meidän lähikaupan tuorejuustot eivät olleet yhtä rasvaisia kuin amerikkalaiset serkkunsa, niin jätin sitten hillot ja juustot ostamatta, kun kerran muutakin makeaa oli tarjolla.

Mutta miten itse bageleiden teko sitten onnistui? No, ensinnäkin se on aikaavievää puuhaa, kun pitää kohottaa, kohottaa, keittää, paistaa ja sitten vielä paahtaa ennen syömistä. Ohjeessa käskettiin mystisesti lisäämään jauhoja, kunnes taikina tuntuu tukevalta, ja laitoinkin ehkä noin 1 dl:n vähemmän jauhoja kuin ohjeen mukaan, mikä sitten toisen kohotusvaiheen jälkeen osoittautui ehkä huonoksi ratkaisuksi. Kuitenkin ehkä rinkilöiden keittäminen kiehuvassa vedessä oli haastavinta, koska vedessä keittäessähän rinkilöiden väri ei muutu mitenkään, joten tarvittavaa aikaa oli vaikea arvioida. Keittämisen jälkeen bageleita paistettiin vielä uunissa 25 minuuttia tai kunnes ne muuttuvat kullanruskeiksi, mutta ainakaan minun uunissani ei tällaista väriä aikaiseksi saatu, vaikka ekaa satsia paistoin 10 ylimääräistä minuuttia. Totesin ainakin itse, että kullanruskean värin saa tuottaa mieluummin leivänpaahdin, koska sinnehän ne joka tapauksessa vielä laitetaan. Ehkä siis ensi kerralla tekisin joitain asioita hieman eri tavalla, mutta maku oli joka tapauksessa hyvä! Kaupassa olisi myös saanut olla unikonsieminiä, mutta tyydyin tällä kertaa sitten pellavansiemeniin (joita muuten nyt löytyy meidän keittiön jokaisesta pienestä raosta ja ne näyttävät lattialla pyöriessään ihan pieniltä ötököiltä).

BAGELIT (12 kpl)

5 dl haaleaa vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
12-13 dl erikoisvehnäjauhoja

Lisäksi
kananmunan valkuaista voiteluun

Murustele ja liuota hiiva 5 dl haaleaa vettä. Sekoita joukkoon suola ja hunaja. Lisää jauhoja vähitellen taikinaan kunnes taikina alkaa irrota kulhosta ja tuntuu kiinteältä.

Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi (noin 45 min). 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hieman. Jaa taikina 12 osaan. Pyörittele jokainen taikinanpala palloksi ja tee keskelle reikä sormella, ja suurenna sitä pyöritttelemällä rinkilää sormissasi (kuten siis munkkeja tehdessä.

Kohota liinan alla noin 30-45 minuuttia.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kiehauta vettä kattilassa (käytä kahta, jos haluat nopeuttaa keittämistä). Keitä hiljalleen kiehuvassa vedessä rinkeleitä 1-2 minuuttia molemmin puolin. Voit suurentaa bageleiden reikiä vielä ennen keittämistä, jos ne ovat paisuneet umpeen kohotuksen aikana.

Nosta rinkelit vedestä reikäkauhan avulla kuivumaan keittiöliinan päälle.

Voitele rinkelit kevyesti haarukalla vatkatulla kananmunalla ja ripottele päälle esimerkiksi unikonsiemeniä.

Paista rinkeleitä uunin keskiosassa noin 25 minuuttia.

Paahda bageleita leivänpaahtimessa ennen syömästä, halkaise ja täytä mieluisilla täytteillä.

Tomaatti-mozzarellarisotto

 

 Vihdoinkin tein nyt tosiaan ajatuksella ruokaa, vaikka eihän tämä nyt erityisesti aikaa vaatinut. Jostain syystä alkoi vaan tehdä mieli tomaattista risottoa, joten pakkohan sitä oli sitten tehdä, vaikka tomaattiaika ei nyt ihan vielä olekaan. Tykkään laittaa valmiiseen risottoon revittyjä mozzarellan paloja, jotka sitten ihanasti osittain sulavat kuuman risoton joukkoon. Muistakaahan sitten, että risoton kuuluu olla valuvaa, eikä sellaista kuivaa kökköä kuin yleensä esimerkiksi kouluruokalassa. Joku fiksu ihminen (en muista kuka) on myös sanonut, että risotto ei odota ruokailijaa vaan ruokailija risottoa!

TOMAATTIRISOTTO (noin 4 annosta)

öljyä

1 iso sipuli

3 dl risottoriisiä

1 l tomaattimehua

1 kasvisliemikuutio

n. 0,5 sitruunan mehu

500 g tomaatteja

1 rkl kuivattua basilikaa

0,5 tl chilirouhetta

(suolaa)

Lisäksi

2 kpl pallomozzarellaa 

Pilko sipulit hienoksi ja lohko tomaatit. Kaada tomaattimehu kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio.

Kuumenna öljy toisessa kattilassa/pannulla ja kuullota siinä sipulit. Lisää risottoriisi ja kuullota vielä hetki. Lisää sitten pari desilitraa tomaattimehua riisin joukkoon ja kuumenna keskilämmöllä. Lisää tomaattimehua aina 1-2 dl kerrallaan ennen kuin edellinen mehu on kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää kypsennyksen aikana myös sitruunanmehu risoton joukkoon.

Lisää tomaatit, kuivattu basilika, chilirouhe (ja suola) kun risottoriisi on lähes kypsää. Sekoita. Lisää vielä hieman tomaattimehua, jos tarve.

Risotto on valmis, kun riisi on al denteä ja risotto on vielä juoksevaa (katso arvioitu kypsymisaika käyttämästäsi riisipaketista). Tarjoa heti!

Lisää lautaselle kuuman risoton joukkoon mozzarellapaloja.

Kylmäsavuporopiirakka

Ruokainspiraatio on viime aikoina ollut kiireiden takia hyvin vähäistä, joten sen takia on tullut lähinnä tehtyä piirakoita ja muita helppoja leipomuksia. Kaikkia en ole edes jaksanut kuvata. Viikonlopun ruoanlaiton suhteenkin olen oikeastaan mennyt siitä mistä aita on matalin, joten en ole edes kehdannut kuvata blogiin mitään, vaikka maukasta ruokaa onkin tullut tehtyä. Nyt tulevana viikonloppuna olisi hieman tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa myös ajallisesti ruoanlaittoon ja ehkä tehdä hieman jotain uutta ja "yllättävääkin". Siitä lisää sitten toivottavasti muutaman päivän kuluttua, mutta sillä välin saatte tyytyä jälleen tavalliseen, mutta kuitenkin erittäin maukkaaseen, suolaiseen piirakkaan, joka oli osana meidän ystävänpäivän iltapalaa.

KYLMÄSAVUPOROPIIRAKKA

Piirakkapohja

ohje täältä ilman sitruunaa

Täyte 

100 g kylmäsavuporoleikkelettä

1 rasia (n. 250 g) kirsikkatomaatteja

1 punasipuli

2 dl kermaa

1 purkki piparjuurituorejuustoa (Cantadou)

2 kananmunaa

mustapippuria

ripaus suolaa 

Paistaminen: 200 astetta, noin 25-30 minuuttia. 

Valmista piirakkapohja linkin ohjeen mukaan. 


Pilko punasipuli ja kylmäsavuporo. Halkaise kirsikkatomaatit.


Laita tuorejuusto kulhoon ja lisää tilka kermaa, jotta saat notkistettua tuorejuustoa hieman. Kaada loput kermat joukkoon niin tasaiseksi kuin mahdollista. Sekoita lopuksi kananmunat joukkoon. Lisää vielä hieman vastarouhittua mustapippuria ja suolaa.


Laita sipulit ja porosiivut esipaistetun piirakkapohjan päälle. Kaada päälle täyte ja asettele lopuksi kirsikkatomaatin puolikkaat piirakkaan.


Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Feta-parsakaalipiirakka

Löysinpäs tällaisen piirakan kuvan tietokoneen arkistoihin hautautuneena. Onneksi valokuvat kuitenkin säilyvät, eikä näissä tule parasta ennen -päiväystä vastaan. Muistaakseni tein tämän parsakaalipiirakan lähikaupan espanjalaisen parsatarjouksen innoittamana. Kun parsakaali kerta maksoi noin 69 senttiä nipulta, niin pakkohan sitä oli ostaa ja tietysti mukaan tarttui myös perinteisesti fetajuustoa. Tämänkin piirakan vein illanviettoon ystäväni luokse, ja taisimmekin sen jälleen kerran tuhota melkein kokonaan aivan kaksistaan. Aikaisemmin en olekaan pahemmin suolaisia piirakoita leiponut, mutta nämä ovat kyllä leipomisen helppouden ja kuljetuksen kannalta osoittautuneet erinomaisiksi vaihtoehdoiksi meidän tv-iltoihimme. Tähän piirakkaahan käy muuten aivan mainiosti myös pakasteparsa, jos sitä sattuu vaikka olemaan valmiiksi pakastimessa.

FETA-PARSAKAALIPIIRAKKA

Pohja

Piirakkapohja täältä ilman sitruunaa

Täyte

noin 200 g parsakaalia (tuore/pakaste sulatettuna ohjeen mukaan)

1 sipuli

200 g fetaa

2 dl kermaa/maitoa

3 kananmunaa

1,5 dl emmentalraastetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl pippuria

Paistaminen: 200 astetta, 25-30 minuuttia

 
Valmista ja esipaista pohjataikina linkin ohjeen mukaan. 

Pilko sipuli ja kuullota muutaman minuutin ajan pannulla öljytilkassa. 

Revi/leikkaa parsakaali tasakokoisiksi paloiksi ja keitä parin minuutin ajan suolavedessä. Valuta.

Sekoita kerma, kananmunat, emmentalraaste sekä suola ja pippuri sekaisin.  


Laita kuullotetut sipulit esipaistetun piirakkapohjan päälle ja murustele fetajuusto päälle. Asettele esikeitetyt parsakaalit (tai sulatetut pakasteparsakaalit) tasaisesti piirakan päälle. 


Kaada päälle kermaseos. 


Paista 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia, kunnes täyte on tarpeeksi hyytynyt ja pinta saanut väriä.


Anna vetäytyä hieman ennen tarjoilua.