Viime kesän Turun saariston ja Ahvenanmaan pyöräretken (ruoka)kohokohdat

Olimme tosiaan viime kesänä reilun viikon mittaisella pyöräretkellä Ahvenanmaalla, ja ajattelin, että viimeistään nyt olisi hyvä hetki vinkata esimerkiksi saaren ravintolatarjonnasta ennen kuin sesonki taas alkaa.

Olimme liikkeellä elokuussa juuri koulujen alettua, mikä oli tavallaan hyvä ja tavallaan huono ajankohta, sillä Ahvenanmaalla kesäsesonki oli loppunut edellisviikkoon ja esimerkiksi monet nähtävyydet olivat siirtyneet jo talviaikatauluun tai sulkeutuneet ja myöskään jotkin saaren pohjoisosien pyörälautat eivät enää kulkeneet. Toisaalta taas koska emme olleet sesonkiaikaan liikkeellä niin pääsimme ilmaiseksi Turusta Ahvenanmaalle asti.

Matkavarustus.

Lähdimme siis liikkeellä eräänä elokuisena lauantaiaamuna polkupyöriemme kanssa Tampereelta Turkuun. Saavuttuamme Turkuun pyöräilimme Paraisille, jossa sitten söimme hyvällä ruokahalulla hieman myöhäistä aamupalaa. Ennen lopullista määränpäätä pysähdyimme vielä Sattmarkissa, joka olikin melkein ainoa ruokapaikka Paraisten ja Nauvon välissä.

Sattmark.

Myös maantielossit tulivat tutuiksi.

Ensimmäisen yön vietimme Nauvosta hieman eteenpäin Grännäs B&B:ssä, jonka hotellin yhteydessä oleva ravintola sattui olemaan viimeistä päivää auki. Söin alkupalaksi ihanan fetasalaatin sekä pääruoaksi pippuripihviä, joka oli ehdottomasti yksi parhaista ikinä. Liha oli niin mureaa, että se suorastaan suli suuhun. Ravintolan terassilta oli myös ihanat maalais-/saaristolaismaisemat, joten mikäs siinä syödessä auringon hieman jo laskiessa. Matkaa siis ensimmäiselle päivälle kertyi pyöräillen noin 70 kilometriä.

Näkymät ravintolan terassilta.

Hotelli&ravintola Grännäs.

Seuraavana päivänä kävimme vielä pyörähtämässä Nauvossa ja hieman ihmettelemässä satamaan rantautuneita upeita purjeveneitä. Iltapäiväksi tähtäsimme Galtbystä lähtevälle lautalle, jota ennen kävimme Korppoossa syömässä lounasta. Ravintolatarjonta ei sunnuntaina ollut suurenmoinen, joten tästä ei ole enempää mainittavaa.

Matkaa oli vielä edessä.

Lauttamatka Galtbystä Långnäsiin kesti joitakin tunteja, ja oli tosiaan pyöräilijöille ilmainen näin kesäkauden ulkopuolella. Sunnuntain ruokasaldo oli ehkä reissun huonoin, koska päiväruoan söimme sitten M/S Skiftetin kanttiinissa. Illalla vielä poljimme joitakin kilometrejä Svinöhön yöpymään meidän mahtavaan muutaman neliömetrin yöpymismökkiimme, mutta olimme mukavasti koko mökkikylän ainoat asiakkaat.

Maanantaina olikin juhlallinen hetki, kun saimme matkan ensimmäiset Ahvenanmaan pannukakut. Siitä tulikin sitten tavaksi syödä mokomat joka päivä...:D Paikasta riippuen pannukakun sai joko luumukiisselillä (sviskonkräm) tai vadelmahillolla ja pannukakku oli tehty joko manna- tai riisipuuroon. 
 

Matkan eka pannukakku.

Ahvenanmaan punaiset maantiet ja minä siellä jossain kaukana.

Ennen kuin pääsimme hotellihuoneeseemme Maarianhaminassa poljimme vielä järkyttävässä vastatuulessa noin 7 kilometriä Maarianhaminasta etelään Järsön saarelle ja siellä aivan ihanaan kahvilaan nimeltä Stickstugan. Kahvila sijaitsi ilmeisesti yrittäjien kodin yhteydessä ja pöytäryhmiä oli aseteltu pitkin pihaa ja myös kasvihuoneeseen. Tarjolla oli kaikenlaisia ihania itsetehtyjä leivonnaisia, lounaaksi pastasalaattia sekä käsitöitä. Maistelimme täällä myös paikallisia (tai kökarilaisia) virvoitusjuomia. Tämä kahvila oli kyllä yksi matkan ehdottomia helmiä!

Stickstugan.

Myös kasvihuoneessa oli istumapaikkoja.

Katajanmarja- ja puolukkalimua.

Illalla kävimme vielä herkuttelemassa Indigossa, jota on ilmeisesti tituleerattu Ahvenanmaan parhaaksi ravintolaksi. Paikan päältä ei valitettavasti ole kuvia, mutta ruoka oli erinomaista. Jälkkäriin kuulunut vadelmasorbettikin oli ehkä samettisinta ikinä!

Ahvenanmaalla tuntui olevan useampikin viihtyisä kahvila, nimittäin seuraavan löysimme Maarianhamista jo seuraavana päivänä. Bagarstugan on aivan Maarianhaminan keskustassa, ja kuhinan perusteella erittäin suosittu paikka. Valikoimissa oli sekä pientä syötävää että ihania kakkuja, mutta minähän tietysti söin jälleen kerran pannukakkua puoliskon valitessa alla näkyvän mansikka-suklaakakun.

Bagarstuganin herkkuja.

Seuraavan kerran yllätyimme positiivisesti, kun pyöräilimme Maarianhaminasta kohti Kastelholman linnaa ja Bomarsundin raunioita. Matkalle osui nimittäin yllättäen mahtava näköalakahvila Café Uffe på berget, joka oli mukavasti vielä viimeistä viikkoa auki arkenakin. Myöskään pannukakuissa ei ollut valittamista ja mikäs siinä syödessä upeita maisemia katsellessa.

Samana päivänä ehdimme pienen kiertolenkin kautta pyöräillä vielä takaisin majapaikkaamme Godbyhyn, josta oli mukavasti noin 10 minuutin pyörämatka Ahvenanmaan ainoaan yksityispanimoon Stallhageniin. Pubin/ravintolan puolella vastuussa oli paikan omistaja, jonka vaimo puolestaan kokkaili keittiössä herkullista ruokaa. Suosituksen perusteella söimme itsekalastettuja ahvenia kermakastikkeessa ja jälkiruoaksi mustikkasorbettia porterkastikkeella. Paikan omistaja on muuten yksi niistä sukeltajista, jotka löysivät Ahvenanmaan kuuluisan samppanjahylyn muutama vuosi sitten. Vaikka en itse mikään olutihminen olekaan, niin täytyy sanoa, että heidän hunajaoluensa oli ainakin näin tottumattoman suuhun aivan herkullista. Hunajakin oli kuulemma kerätty omalta pihamaalta samoin kuin jälkiruoan mustikatkin. Joitain heidän tuotteitaan saa muuten manner-Suomestakin.

Toiseksi viimeiseksi yöksi menimme Eckeröhön, jossa sai nauttia kyllä ehkä matkan idyllisimmistä merimaisemista. Yövyimme Eckerö hotellissa, jonka ravintolan tarjontaan tutustuimme myös. Ehkä hieman vanhentuneesta ulkonäöstä huolimatta ruoka oli erittäin hyvää, ja listalta löytyikin lähinnä luomu- ja lähiruokavaihtoehtoja. Muutenkin Ahvenanmaalla oli ehkä havaittavissa, että siellä luomu- ja lähiruoka-ajattelu oli jo ihan arkipäivää. Hotellia mainostettiin ulkopuolella myös Ahvenanmaan Elviksen paikkana, mutta tästä en halunnut tietää enempää...:D

Eckerö.

Viimeisen illan vietimme taas Maarianhaminassa, ja eksyimme syömään itäsataman puolelle Club Mariniin (jonka nettisivuja en enää jostain syystä löytänyt), jossa epätyypillisesti valitsimme buffet-illallisen. Tämä valinta johtui siitä, että kyseessä oli ulkona oleva grillibuffet, jonka valikoimista sai käydä esittämässä kokille toiveita, mitä milloinkin kypsennettin. Idea toimi hyvin ja ruoka oli herkullista.

Maarianhaminan keskustaa.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä reissun viimeisellä pannukakulla ennen kuin suuntasimme länsisatamasta laivalla Turkua kohti. Viimeisen pannukakun sai meille kunniakkaasti toimittaa Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Café Julius. Omasta mielestäni harmillisesti oli tarjolla vain vadelmahilloa, mutta hyvinpä se siltikin upposi.

Huh. Paljon tuli reissulla syötyä, mutta paljon tuli onneksi pyöräiltyäkin. Kilometrejä kertyi muistaakseni vajaa 400, jotka pyöräilimme oikeastaan 6 päivän aikana. Ahvenanmaasta jäi ainoastaan näkemättä pohjoinen Geta omenatarhoineen ja karuine luontoineen, mutta onneksi omalta osaltani tämä epäkohta tuli korjattua viime viikolla, kun vietin pari yötä upeassa Havsvidden-hotellissa. Laitan siltäkin reissulta pari ruoka-/maisemakuvaa tähän, kunhan saan ne siirrettyä pokkariltani koneelle.